Tässä hauskassa tarinassa asutaan Yhdysvaltain rannikolla lojuvaa Nollop-saarta, jossa sanat ovat avainasia ja kirjallisuus kaikkiaan rakasta. Pulmia syntyy, kun tämän utopian aloittanutta Nollopia kuvaava patsas alkaa pudottaa pangramminsa kirjaimia ja Nollopin viisas hallitus päättää: patsaasta poistuvat kirjainsymbolit ovat jatkossa luvattomia käyttää, ilmaisua on siis karsittava.
Ratkaisusta koituu monipuolista sortoa ja ahdinkoa ja alkaa kiivas taisto vapaan ilmaisun hyväksi. Samalla Dunn satirisoi vallanpitoa ja vallanpitäjiä, hiukan uskonnollisia hullutuksiakin. Kirjoista ja lukuhommista pitävä lukija voi kohdata paitsi hiipivää kauhua, myös runsaita naurunpurskahduksia, siinä määrin taidokkaasti Dunn romaaninsa punoo. Tämä on dystopiatarina, mutta huvittava ja näkökulmaltaan aivan muuta kuin ankara. Kirjatoukkatytöt nauttivat kirjan vahvasta naispääosasta varmasti, vaikka valitun formaatin vuoksi hahmot jäävätkin vähän ohuiksi.
Taitavana lipogrammina, siis valikoituja kirjaimia poisjättävänä, laadittu nootti- ja muistioromaani on kaunis lukunautinto, joka viihdyttää takuuvarmasti kaikkia taipuisan sanailun ystäviä. Myös pangrammit, joissa on samassa sanapötkössä mukana koko valikoima, mutta mahdollisimman vähän samanlaisia kirjaimia, ovat kirjan maukasta ydintä. Sanakisailua rakastava on kuin kotonaan.
Tätä kirjaa onkin mahdoton kääntää, niin vahvasti tässä nojataan vaativaan sana-akrobatiaan. Nauttikaa siis tämä kirjallisuuskarkki originaalissa asussaan. Suurta kirjallisuutta arvioitava kirja lopulta tuskin on, mutta viihdyttävä, ajatuksia nostattava ja sympaattisuutta luova kylläkin. Nähtävästi myös arvioijaa inspiroiva, toista näin hauskaa arvion laadintaa muistini kätköistä on mahdoton löytää.