Ella-trilogia on vihdoin edennyt viimeiseen osaansa ja aikamoisen tyylikäs lopetus tarinalle onkin saatu. Ensin kuitenkin pieni kertaus. Ensimmäinen osa esitteli luokan uuden oppilaan Ellan, jonka sosiaalisen ja ystävällisen pinnan alta paljastuu kuitenkin salaisuus. Ella on vain yksi lukuisista persoonista jotka ottavat vallan hänen kehossaan, eikä kaikki näistä persoonista ole hyväntahtoisia, kuten sarjan toisessa osassa kävi ilmi. Miksi Ellan kehossa on peräti kuusi persoonaa, ja voivatko nämä hyvin erilaiset ihmiset lopulta löytää jonkinlaisen yhteisymmärryksen on tämän viimeisen osan heiniä.
Mysteeritarinoissa on helposti se ongelma, että on aina helpompi aloittaa kutkuttava juoni kuin ratkaista se tyydyttävällä tavalla. Tätä itse hieman pelkäsin, sillä Ellan tarina on sen verran erikoinen, että juonen yhteenkutominen olisi helppo mokata. Kid Toussaint onnistuu kuitenkin pitämään pallon pyörimässä. Jokainen hahmoista saa oman hetkensä loistaa ja tarinan lopetus on sekä emotionaalisesti että juonellisesti onnistunut. Sarjakuvasta kyllä huomaa, että Toussaint on kerännyt kokemusta käsikirjoittajana jo pidemmän aikaa.
Aveline Stokart puolestaan ei ole kuvittanut sarjakuvia ennen tätä trilogiaa, mutta toivottavasti kuitenkin jatkaa sarjakuvien parissa. Kuten ensimmäisen osan arviossani mainitsin, Ella-sarja muistuttaa kuvitukseltaan välillä kuin animaatioelokuvaa, varsinkin Stokartin taidot valon ja varjon värittämisessä tekee vaikutuksen. Tällä on merkitystä tunnelman luonnissa varsinkin silloin kun lokaatioissa päädytään hieman arkiympäristöä mielenkiintoisempiin paikkoihin.
Ella : 3. Sensationell(a) on kaikkiaan näppärä loppu mielenkiintoiselle nuorten sarjakuvasarjalle, joka onnistuu yllättämään omaperäisyydellään. Kannattaa tutustua, vaikka nuoruusvuodet olisivatkin itsellä jo takanapäin.