Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tämä on jälleen kuvaus ammatista, jota en ikinä itse voisi harjoittaa, saati kokeilla. Vaan silti kaikki kunnioitus heille, jotka tätä tekevät.
Enni Levi kertoo tässä kirjassaan, millaista on eliittiseuralaisen työ. Siinä on tiukat kriteerit: pitää olla alle kolmekymppinen, ei saa olla tatuointeja ja kaikkia muitakin vaatimuksia on, jotka erottavat työn prostituutiosta. Eliittiseuralaisen kanssa vietetään kuumia treffejä, jotka eivät välttämättä päädy seksiin. Voi olla, että asiakas haluaa vaan jutella, avautua ja seuralainen on se, joka sitten kuuntelee ja lohduttaa.
Enni Levi on suomalainen, joka on toiminut ulkomailla seuralaispalvelun kautta luksustyttöystävänä. Toki olen sitä mieltä, että Enni Levi on keksitty nimi. Moisessa ammatissa kun ei omaa nimeä kerrota. Eliittipiireissä seuralaisen pitää huolehtia itsestään kaiken aikaa, että on hyvässä kunnossa, hyvännäköinen, karvaton ja jos vaikka mitä. Vastassa on sitten mieletöntä ja prameaa luksuselämää porealtaineen ja hienostohotelleineen.
Eliittiseuralaisen päiväkirja paljastaa, millaisia asiakkaat ovat ja mitä kaikkea sitä on joutunut tekemään. Kirjassa pyöritään kuitenkin sellaisissa piireissä, ettei mitään suuria pervoiluja osunut kohdille. Jos onkin sitten ollut niin, että asiakas on niin lääpällään, että alkaa jo häitä suunnitella.
Kirjassa on myös huumoria ja nauratti sekin, mitä ovat kokkelikikkelit. ”Kokkelikikkelien eli kokaiinin löysyttämien letkujen elvyttäminen oli yksinkertaisesti mahdoton tehtävä.” Kaiken kaikkiaan pidin Enni Leviä äärimmäisen fiksuna ja järkevänä ihmisenä, joka eliittiseuralaisena rahoitti opintonsa! Yhtään en paheksu moista elinkeinoa, päinvastoin. Jos on rahkeita, niin siitä vaan, mutta kyllä se vaatii paljon. Tervettä järkeä, ennen kaikkea.
Koko kirja oli erittäin herkullista luettavaa ja miten avartavaa. Olisin lukenut paljon enemmän, sillä aihe oli niin kiinnostava.
Voin suositella kirjaa oikeastaan kaikille aikuisille, koska mitään pervokamaa se ei ole. Eliittiseuralaisen ammatti on kuvattu niin asiantuntevasti ja mielenkiintoisesti, että sitä jää miettimään, että jos olisi vielä nuori ja kaunis, niin – no ehkei, mutta ajatus kävi mielessä.
