Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Maija Kauhasen esikoisteos Eliitti kertoo kahdesta tytöstä, Inkusta ja Karlasta, jotka kasvavat Kehyskunnassa pääkaupunkiseudun liepeillä. Koulussa he ovat kaikkea muuta kuin eliittiä, mutta yläasteen jälkeen ovet avautuvat helsinkiläiseen eliittilukioon, jonne pääsee pakoon yläasteen armotonta maailmaa. Siellä tytöt kohtaavat Seinäjoelta muuttaneen Ilmon ja ystävystyvät tämän kanssa, ja siitä sitten seuraa draamaa, jota seurataan yliopistovuosiin asti.
Jokaisella kolmella on jonkinlainen koulukiusatun ja syrjäänpainetun asema erilaisista syistä ja sitä kautta oma suhtautumisensa. Inkku on vain vääränlainen, Karlan ongelmat taas nousevat paljolti isän rikoksista. Mukaan nivoutuvat myös Jokelan koulusurmat, jotka hajottavat kolmikkoa entisestään eri suuntiin. Ratkaisu, jossa tytöt pääsevät ääneen kertojina ja ulkoa mukaan tullut Ilmo dialogin lisäksi omien kirjoitustensa kautta, on oiva.
Kaikki muuttuu paremmaksi, puristuksissa eläville nuorille on sittemmin ruvettu vakuuttelemaan, ikään kuin kasvuvuodet olisivat yksi pitkä aerobictunti. Jaksaa, jaksaa! Enää muutama toisto! Jälkeenpäin on upea olo!
Miksi terveet ihmiset pantiin vuosikausiksi laitokseen odottamaan, että kaikki muuttuu paremmaksi? Eiväthän aikuisetkaan joutuneet odottamaan, vaan saattoivat kävellä omin jaloin pois inhottavien ihmisten luota […]
Eliitti oli kiinnostava kirja. Aina on tietysti mukava lukea omaan aikaan sijoittuvia kirjoja, kirjan päähenkilöt ovat minua muutaman vuoden nuorempia. Kiusaaminenkin on tietysti aiheena tuttu ja minäkin pakenin yläasteelta tasokkaaseen lukioon, tosin Jyväskylän mittapuulla ei juuri eliittilukioista voi puhua. Kirjassa haudutelluissa ajatuksissakin on paljon tuttua ja omaa. Siksikin Eliitti toimi, kyllä minä näitä ihmisiä ymmärsin.
Tämä oli Inkun unelmista ensimmäinen, jonka toteuttamiseen hän ei tarvinnut vanhempiaan. Tämän unelman hän lunastaisi aivoillaan. Kuka olisi arvannut, että niistä olisi sittenkin vielä hyötyä? Hän ymmärsi, että koko tämän ajan ne olivat odottaneet hänen kallonsa sisällä kuin kirstu täynnä kultarahoja, hänen omiaan. Nyt ne olivat käypää valuuttaa. Ne ostaisivat hänet vittuun täältä.
