Henry Marsh on työskennellyt Iso-Britanniassa yli 30 vuotta neurokirurgina. Elämäkerrassaan Elämästä, kuolemasta ja aivokirurgiasta hän kertoo työstään ja potilaistaan.
Henry Marsh ei koskaan tunne erityistä kutsumusta lääkärin ammattiin. Hän ajautuu alalle, mutta kokee tavallisen lääkärin toimenkuvan pettymykseksi. Sitten hän näkee neurokirurgin työssään. Kipinä syttyy – neurokirurgia on merkityksellistä ja tyylikästä. Marshin ajelehtijan vuodet ovat ohitse, ja hänestä kehittyy yksi valtakunnan tunnetuimista neurokirurgeista.
Marshin Elämästä, kuolemasta ja aivokirurgiasta -kirjan jokainen luku on oikea potilaskertomus. Kerronta on sujuvaa, ja Marsh osaa ja malttaa kirjoittaa niin, että monimutkaisinkin neurokirurginen leikkaus tuntuu lukijasta ymmärrettävältä. Kirurgeja vaivaa usein jumalkompleksi ja hybris, mutta Marsh kertoo avoimesti epävarmuudesta ja pelosta, joita kokee hankalien leikkausten ja yllättävien tilanteiden aikana. Uransa alussa hän kykeni vielä riemuitsemaan menestyksekkäistä leikkauksistaan, mutta nykyisin ‒ virheiden ja epäonnistumisten jälkeen – hän tuntee onnistumisistaan pelkkää latteaa tyytyväisyyttä.
Potilaiden ohella Marsh joutuu tekemisiin huonojen tietojärjestelmien ja käsittämättömän ja alati kasvavan sairaalabyrokratian kanssa. Hän muistelee kaiholla aikoja, jolloin pelkällä auktoriteetilla ja kovalla äänellä sai asiat etenemään sujuvammin. Hän on ankara opettaja harjoittelijoilleen ‒ ja olisi pahempikin, jos se olisi vain yhä mahdollista. Maailma on kuitenkin muuttunut, ja hänkin saa ainoastaan sisimmässään ärjyä toimimattomalle tietokoneen näytölle ja kummallisille sairaalan säännöille.
Elämästä, kuolemasta ja aivokirurgiasta on lukuromaani, jota on raskaasta aiheestaan huolimatta kevyttä ja vaivatonta lukea. Suomentaja Ulla Lempinen on asiantuntija-apuriensa avustuksella tehnyt hyvää työtä.