Pieni aksolotli elää tyytyväisenä omassa ihastuttavassa järvessään. Sieltä löytyy kaikenlaista; tiikerisalamantereita joiden kanssa viettää aikaa, ja aina välillä alas pohjalle vajoaa pinnalta kaikennäköistä mielenkiintoista tavaraa. Maailma kuitenkin muuttuu, ja pian häviävät aksolotlin ystävät ja ympäristö ei muutenkaan näytä enää entiseltään. Yksinäisyys siis vaivaa, vaan mikäpä ratkaisuksi, onko muita aksolotleja jäljellä enää ensinäkään?
Linda Bondestamin kirja käsittelee ilmastonmuutosta ja luonnon tuhoa yksittäisen, kenties lajinsa viimeisen edustajan, silmien kautta. Kirjassa on siten haikeaa surumielisyyttä, mutta toisaalta myös yllättävää huumoriakin. Bondestamin erikoinen, melkein kollaasimainen kuvitustyyli on täynnä hauskoja yksityiskohtia, jotka on hyvää vastapainoa kirjan vakavammalle viestille. Pidin myös siitä, että kirjassa ei varsinaisesti yliselitetä tapahtumia. Järven elämä mullistuu jälleen kun suuri aalto pyyhkäisee ihmisten kaupungin mennessään. Mitä ihmisille tapahtuu ja mikä aallon aiheuttaa, jää pohdittavaksi mysteeriksi ja hyvä niin. Kirjassa on tilaa monenlaiselle tulkinnalle.
Aksolotlin valinta kirjan päähenkilöksi oli sinänsä mielenkiintoinen veto Bondestamilta, ja oikeastaan se syy miksi halusin alunperin lukea tämän kirjan. Pikkuisen otuksen ahdinko ei nimittäin ole tuulesta temmattu. Käytännössä eläintä tavataan enää vain yhdessä järvessä Keski-Meksikossa ja tätäkin järveä uhkaa Meksiko Cityn kasvu. Mielenkiintoista aksolotlissa on sen kehitysvaiheet. Useinmiten eläimen kehitys jää erikoiseen elämänvaiheeseen, eli sukukypsään toukkavaiheeseen, jossa eläin jää kiduksilla hengittäväksi vesieläimiksi. Joissakin tapauksissa aksolotlit voivat kuitenkin ”kasvaa aikuisiksi”, eli kasvattaa keuhkot ja jatkaa elämäänsä maan päällä aivan erinäköisinä eläiminä. Vaikka näitä asioita ei sinänsä ole pakko tietää, niin kyllä aksolotlin erikoisten ominaisuuksien ymmärtäminen tuo syvyyttä myös itse tarinaan ja sen muutamiin yksityiskohtiin.
Mielenkiintoisella päähenkilöllä varustettu toiveikkaisiin tunnelmiin päätyvä tarina on kaiken kaikkiaan oikein onnistunut kokonaisuus: mielenkiintoinen ja mieleenjäävä. Suosittelen, hieno lastenkirja!