Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Arvo Niskanen, keskiverto, tavallinen mies palaa kotikaupunkiinsa, lapsuuden maisemiinsa. Mikään ei ole ennallaan: äiti on hankkinut uuden poikaystävän ja lähdössä Thaimaahan, ja eikö vain tämän tukkakin näytä omituisen väriseltä. Äiti ei myöskään tunnu piittaavaan menneisyydestä.
Siitä menneisyydestä, jota Arvo oikeastaan tuli etsimään. Hän jätti taakseen yhtä ja toista, asioita, jotka kyllä tulevat myöhemmin vainoamaan aivan konkreettisestikin. Menneisyyttään hän käy läpi lähinnä muistellen lapsuuttaan ja nuoruuttaan pikkupaikkakunnalla.
Eikä se lopulta niin ruusuista ollutkaan. Hän sai turpiinsa, häntä kiusattiin – hän oppi olemaan näkymätön ja harmiton. Omalaatuisia muistoja on Taivaanisästä sekä Enosedästä ja Runo-Iljasta, muistakin taajaman asukeista, joita ei tuolloin edes pidetty outoina. He kuuluivat tiettyyn osaan asukkaita, niihin, joita oli sopivaa pitää vähän outoina ja joita kuitenkin pidettiin omina… Menneisyyden kaikki haamut nousevat hiljalleen esille, niin hyvät kuin pahatkin.
Omassa vanhassa huoneessaan, omakotitalon yläkerrassa, hän alkaa tutkia myös kaupungin historiaa. Välillä on pakko käydä ulkona hoitamassa asioita, vaikka hän aina tuntuukin tapaavan jonkun entisestä elämästään, nuoruudestaan ja siitä lapsuudestaan. Hän on selvinnyt tähän asti, mutta entäs tästä eteenpäin?
Juhani Känkänen kuljettaa lukijaa muutoin värittömän oloisen miehen ajatuksissa, iloissa ja suruissa, pienen ihmisen suurissa hetkissä ja murskaavissa vastoinkäymisissä. Arvo pakenee myös itseään ja vastuutaan muista, ainakin hetkeksi. Kirja on aluksi vähäeleisen oloinen kertomus vähän nyhveröstä Arvosta, mutta kasvaa hiljalleen miehen muistojen mukana.
Tämä on tarina kenestä tahansa, pienestä ihmisestä, joka ei ole saanut nimeänsä suuriin tekoihin eikä otsikoihin, mutta on silti elänyt elämäänsä ja jättänyt sekä tulee vielä jättämään omat jälkensä. Tavalla tai toisella. Pidin tästä kaikessa yksinkertaisuudessaan, joka kääntyy yllättävän monimuotoiseksi pohdiskeluksikin välillä ja ehkä hiukan parodiankin puolelle. Suosittelen kaikille ihmisen ajatuksista, lapsuusmuistoista, pikkukaupunkien hengestä kiinnostuneille lukijoille.