Ties kuinka moni kirjojen rakastaja on haaveillut antikvariaatin pitämisestä (ja todennut sen mahdottomaksi, kun ei pysty luopumaan kirjoistaan). Skotlantilainen Shaun Bythell on yksi sellainen, joka on tehnyt haaveistaan totta: hän osti kolmikymppisenä kotikylänsä kirjakaupan. Koska hän piti itseään huonomuistisena, tuntui hyvältä aloittaa päiväkirjanpito liikkeen tapahtumista ja siihen kiinteästi vaikuttaneista henkilöistä.
Niinpä saamme tutustua Nickyyn, joka on kaupassa apulaisena työskentelevä Jehovan todistaja; uskostaan huolimatta hän saattaa nakertaa salavihkaa Shaunin pääsiäismunat. Lisäksi hänellä on tapana joka perjantai tuoda mukanaan eräänlaisia herkkuja, siis vaikkapa roskalavoilta kerättyjä puolimätiä leivoksia, ja ihmetellä sitten, kun Shaun ei saatakaan syödä niitä. Tutuiksi tulevat monet kanta-asiakkaat, kuten esimerkiksi pakanaksi julistautuva Skotlannin tatuoiduin mies Sandy, tai Nickyä uskollisesti kosiskeleva partavedeltä hirvittävästi haiseva Lemu-Kelly. – Mutta henkilöiden lisäksi Shaun kertoo koruttomasti kirjakaupan arjesta, myytyjen kirjojen määrästä ja pikkuliikkeen elämästä suuren verkkokaupan – siis tietenkin Amazonin – varjossa.
Tämä kirja on todella mukavaa luettavaa, siis oikea hyvän mielen kirja varsinkin juuri niille, jotka rakastavat kirjoja, tuntevat hyvin englanninkielistä kirjallisuutta tai vain haluavat tietää elämästä skotlantilaisessa pikkukylässä. Kirjan huumori on positiivisella tavalla englantilaista, siis sellaista kuivaa ja lakonista, mutta omalla tavallaan hyvinkin mukaansatempaavaa. Ehkäpä teoksen meno saattoi tuntua aika ajoin vähän pitkäpiimäiseltä, mutta se johtunee vain juuri ennen sitä lukemistani vauhdikkaista dekkareista, eikä itse kirjan huonoista puolista.
Suosittelen lämpimästi kaikille kirjanystäville!