Elämän viidakossa on kolmas osa Sabine Kueglerin omaelämänkerrallisten kirjojen sarjassa. Hän asui lapsena perheensä kanssa Indonesiassa sademetsässä fayu-heimon parissa. Siitä kerrotaan tarkemmin kirjoissa Viidakkolapsi (2006) ja Paluu viidakkoon (2007).
Tässä kirjassa Kuegler kertoo, että mitä hänelle tapahtui Indonesiasta lähdön jälkeen. Hän lähti 17-vuotiaana sisäoppilaitokseen Sveitsiin ja sitten perustaa perheen. Elämä Euroopassa on niin erilaista, että sopeutumisvaikeuksia on vuosikausia. Kueglerilla on ongelmia myös ihmissuhteiden ja oman mielenterveyden kanssa.
Kirjan voi lukea, vaikka kaksi edellistä osaa olisivatkin jääneet lukematta, mutta niiden lukeminen ensin voi olla kannattavaa. Tämä osa on kuitenkin melko irrallinen aikaisemmista ja lapsuuden tapahtumia selitetään riittävästi, että lukija saa kokonaiskuvan aiheesta. Elämästä sademetsässä oli kirjassa siis suhteellisen vähän, koska edellisissä kirjoissa on keskitytty siihen. Itse pidän kuitenkin juuri sitä aikaa mielenkiintoisimpana.
Jos on kiinnostunut kulttuurierojen vaikutuksesta ihmiseen ja muutenkin ihmismielen toiminnasta, niin silloin tämä kirja kannattaa lukea. Matkakertomuksista ja vieraista kulttuureista kiinnostuneelle kirja ei anna niin paljoa.