Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Onks pakko, jos ei taho? Kyllä, yksi pakko kohtaa jokaista eläväistä olentoa ja se on kuolema. Kuolema on aiheena vaikea, tabu, josta mielellään vaietaan. Kuolema edustaa ahdistusta, surua ja menetystä. Läheisen kuolema on kipeä muistutus myös omasta kuolevaisuudestamme. Vaikka meillä on uusin tekniikka ja tietämys hallussamme, kuolemaa emme voi hallita. Voimme yrittää etäännyttää sen itsestämme sairaalan sokkeloihin ja alan ammattilaisten hoidettavaksi, mutta pakoon emme pääse. Sen sijaan voimme aina valita toisenlaisen lähestymistavan, kuten Pirkko Siltala kirjassaan Elämän päättyessä.
Tosiasia on, että teemme matkaa kohti kuolemaa joka päivä. Kun tämän voi hyväksyä osaksi elämää, eikä anna kuolemanpelon rajoittaa oloaan, elämästäänkin voi rohkeammin tehdä omanlaisensa. Rajallisen ja juuri minulle ainutlaatuisen elämän jokainen päivä on arvokas. Siinä rinnalla myös omaan kuolemaansa voi rakentaa persoonallista ja ainutkertaista suhdetta.
Siltala erottaa kirjassaan kuoleman ja kuolemisen toisistaan. Kuolema voi olla hyvinkin äkillinen ja kohdata ihmisen missä elämänvaiheessa hyvänsä. Kuoleminen on valmistautumista ja asian prosessointia, joka liittyy erityisesti vakavaan sairauteen ja vanhuuden tuomiin muutoksiin. Kirjassa kuolemisesta puhutaankin paljolti saattohoidon näkökulmasta. Kuoleminen antaa aikaa käydä läpi omaa elämää, sen voittoja ja tappioita. Vielä on mahdollisuus sekä kiitokseen että ristiriitojen sopimiseen. Siltala korostaa vahvasti kanssakulkijoiden ja saattelijoiden roolia. Omaiset, ystävät ja hoitohenkilökunta ovat arvokas tukijoukko, jonka avulla kuoleva voi työstää omaa elämäntarinaansa. On tärkeää tuntea olevansa arvokas ja rakastettu viimeiseen hengenvetoon saakka – tuntea jäävänsä elämään läheistensä sydämissä.
Pirkko Siltala on työskennellyt pitkään saattohoidon parissa ja hänen kirjansa avaa monia näkökulmia kuolemaan ja kuolemiseen eri ikäkausina. Suuri merkitys on myös ajalla, paikalla ja kulttuurilla, jossa elämme. Esimerkiksi kuolemaan liittyvät rituaalit ovat olleet merkityksellisiä surutyössä ja tuoneet suremiseen yhteisöllistä aspektia.
Kooltaan pieni, sisällöltään suuri ja tärkeä kirja. Elämän päättyessä ei ole millään muotoa synkkää luettavaa, päällimäiseksi tunteeksi jää juuri rohkaisu ja levollisuus elää elämänsä valmiiksi. Vaikka kirja keskittyykin aikaan ennen kuolemaa, myös surun käsittely saa oman osansa. Totesinkin, että kirja sopii oikein hyvin myös oman surutyön työstämiseen. Tätä voi lämpimästi suositella niin hoitoalan ammattilaisille kuin jokaiselle kuolevaiselle.
