Keisari Neron opettajan ohjeet siitä miten meidän pitäisi elää. Lopputulos ei kovin hyvältä haise – jos meistä kaikista Neroja! Mutta ei hätää: Nero viis välitti, kuten historiasta tiedämme, opettajansa opeista.
Eletään Jeesuksen aikoja ajanlaskumme alussa, Senecan (noin 4 eKr.-65 jKr.) seurassa. On kolme tapaa elää ja päättää, mikä niistä on paras:
- nautinto
- mietiskely
- toiminta
Ja ohjeita, ainakin tavoitteita, ettemme olisi riesa itsellemme:
- rakkaus hyveeseen
- hyveen mukainen elämä
- himojen sivuuttaminen
- taito elää ja kuolla
- syvä rauha kaikesta
Occupatus ja otiosus käsitteet ovat vastakkain: kiireisyys ja joutilaisuus. Eli annammeko oman elämämme ohjautua ulkoapäin vai olemmeko oman aikamme herroja.
Kuluuko oma aikamme peleissä, peilissä kamman ja kosmetiikan vietävinä, jonninjoutavissa turhanpäiväisyyksissä? Tärkeämpikö pään koreus kuin terveys? Parempiko hyvin suittuna kuin kunnioitettuna?
Kysymyksiä riittää. Ja tietoa oikeista vastauksista. Mutta silti metsähän menemme! Kulutamme aikaa joutavuuksissa himojen vietävissä – tässä ja nyt hetken nautinnoissa. Kun tarjolla olisi liittää kaikki ajat yhteen kunnon opein, kirjallisuuden kautta. Opettajina moninaiset historian nimet: Zenon, Pythagoras, Demokritos, Aristoteles, Theofrasos, Epikuros… Sokratesta ei tietenkään saa unohtaa.
Meillä vielä tukku nimiä Senecan jälkeen eläneitä. Gontsarovin oblomovilainen joutilaisuus ei kuulu joukkoon, mutta tohtisiko tuohon joukkoon liittää Dostojevski, Tolstoi nyt ainakin, ja suomalaisilla bonuksena vielä omat Linkolansa.
Voi veljet ja siskot, hypätkää rattaille, elämän oppituoliin! Kannatta kertailla, jos hippu hyvää tarttuisi hihaan.
– Ruiskauksia sieltä täältä, niin ovat monet moittineet Senecan kirjoitustyyliä. Meille länsimaalaisille sopivia, sillä emmehän me jaksaisi pitkiä jorinoita. Nyt pääsemme elämän syvyyksiin satasivuisen opaskirjan avulla.
Jo oli aikakin Juhana Torkin saattaa Seneca latinasta suomenkielelle. Ja nykyajan käteväksi käyttövälineeksi.