Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Mikä urakka! Elämän ilo on vaatimattomat 722 sivua pitkä, ja se kertoo Modestasta, joka syntyy Sisiliassa 1900-luvun alussa. Elämä kuljettaa hänet köyhästä kodista luostarin kautta italialaisen aatelisperheen linnaan, ja Modestan kehityksen kautta lukija saa tutustua vuosisadan alun erilaisiin aatteisiin ja elämäntapoihin. Luin tämän kirjan melko ristiriitaisin tuntein: suuresta osasta lukemastani en edes pitänyt, mutta en malttanut keskenkään jättää.
Elämän ilo ilmestyi postuumina italiaksi 1998; alkusanat antavat ymmärtää, että se oli liian rohkea julkaistavaksi kirjailijan elämän aikana. Mutta vaikka kirja sisältääkin paljon rakkautta ja erotiikkaa, on siltä turha toivoa mitään seksihurjasteluja, koska romaanin rakkauskohtaukset on kirjoitettu varsin hyvällä maulla ja melko verhotustikin.
Päähenkilö Modesta ei ole nimensä mukaisesti vaatimaton, vaan voimakas ja verevä nainen, joka tietää, mitä haluaa. Hän rakastaa sekä miehiä että naisia intohimoisesti, mutta on myös aatteellinen: hän on anarkistikommunisti, jonka elämässä merkittävän osan muodostaa italialaisen fasismin vastainen taistelu.
Kerrontatavaltaan tämä kirja on erikoinen: se on enimmäkseen kirjoitettu Modestan minä-näkökulmasta, mutta silloin tällöin – enkä minä oikein ymmärtänyt miksi – kuvaus kiepsahtaa kolmanteen persoonaan. Erikoisinta lienee kuitenkin se, että suurin osa romaanin runsaista tapahtumista on saatu kerrottua dialogin kautta ja kuvailevaa kerrontaa on hyvin vähän. Ehkä tämä johtuu siitä, että Sapienza oli koulutukseltaan näyttelijä, ja tottunut sen myötä hahmottamaan todellisuutta vuoropuhelun kautta. Tämä luo tietysti omat ongelmansa: kirjan henkilöiden puheenvuorot ovat välillä peräti saarnaavia monologeja, eikä niiden ole varmaan tarkoitustaan olla realistisesti uskottavia. Täytyy sanoa, että tämä ärsytti minua vähän.
Suljettuani kirjan viimeisen sivun minusta myös tuntui, ettei tämä mikään huono romaani ollut, mutta minä en vain ollut oikea lukija sille: ehkäpä tämä toimii paremmin niille, joille romanttisen kaikennielevän rakkauden kuvaaminen on läheisempää. Ja kyllähän Elämän ilo kuljettaa lukijansa melko mielenkiintoisestikin läpi 1900-luvun alkupuolen aatteiden: on anarkismia, sosialismia, psykoanalyysia ja fasismia, joten myös historiallisen romaanin ystävät pitänevät tällaisesta kirjasta. Minut se – valitettavasti – jätti melko kylmäksi.
