Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Elämän henkäys on kuudes brasilialaiselta Clarice Lispectorilta suomennettu teos. Lispector syntyi Ukrainassa 1920 ja kuoli Brasiliassa 1977. Romaanissa Ângela Pralini ja Kirjailija käyvät dialogia tai paremminkin kertovat kulloinkin puheena olevasta teemasta tai sen vierestä oman käsityksensä, puhuvat toisistaan, enemmänkin itsekseen kuin varsinaisesti dialogia käyden.
Ângela Pralini on Kirjailijan luoma kuvitteellinen henkilö, naistaitelija. Kuvitteellinen on myös Clarice Lispectorin luoma Kirjailija, miestaitelija. Molemmat ovat kuvitteellisia, mutta myös todellisia, koska sekä Ângelan että Kirjailijan ”minä” on Clarice itse. Hän käy sisäistä keskustelua itsensä kanssa. Romaania voi lukea siis Claricen omaelämäkerrallisena teoksena. Kirja on koottu niistä fragmenteista, joita Clarice kirjoitti muistikirjaansa kolmen viimeisen elinvuotensa aikana. Kirjoittamisen hän aloitti, kun sai tietää sairastavansa munasarjasyöpää ja aavisti sen johtavan pian kuolemaan. Kuoleman jälkeen Claricen asistentti Olga Borelli kokosi fragmentit kirjaksi.
Teoksessa on kolme lukua: Todellisuus on valveunta vaan, Miten muuttaa kaikki valveuneksi ja Angelan kirja. Lopussa omana lukunaan suomentajan jälkisanat ”Mutta minä muistan huomisen.” Tarja Härkönen on suomentanut kaikki kuusi romaania ja toisen suomeksi julkaistuista novelleista. Suurkiitokset Tarja Härköselle: Clarice Lispectorin mestarilliset teokset on mahdollista lukea suomen kielellä, sen kieli on erittäin elävää, kaunista, intensiivistä ja Lispectorin kirjoitustyyliä kunnioittavaa.
Elämän henkäyksessä on pitkiä jaksoja, jotka ovat yhtä pötköä, pilkkuja vailla. Härkönen kertoo, että ensin hän lisäsi pilkkuja sinne tänne, koska halusi tehdä tekstin helpommaksi lukijalle. Korjausversiossa hän sanoo poistaneensa pilkut, koska ”kuolemaa kohti käydessä sydän sykkii villisti pisteiden määräämissä rajoissa.” Carice itse sanoo haluavansa kirjoittaa ”puhtaan liikkeen”. Liikkeen tulee olla kuin tanssia avaruudessa, ei voi kompastua ylimääräisiin esteisiin – ei edes pilkkuihin. Hän kirjoittaa liikettä ja sointia.
”Siinä mitä minä kirjoitan minua kiinnostaa vain löytää sointini. Elämäni sointi.”
Elämän henkäys, jonka juoni on olematon, on kolmas Lispectorilta lukemani romaani. Se oli niistä vaikein, liikaa ehkä etsin juonellisuutta ensimmäisellä lukukerralla. Lukemiseen meni kaksi ja puoli kuukautta. Eräänlainen ennätykseni, reilut kolmekymmentä sivua kuukaudessa. Tämän ennätyksen tekeminen kannatti, kirja on yksi mieleenpainuvimmista! Elämän henkäys on tunnetilojen kuvausta, elämän arvojen ja merkitysten pohtimista. Sanoittamista kielellä, joka etsiytyy ”rivien väleihin ja sanojen halkeamiin.” Kielellä, jossa ei ole rajoja.
”En osaa ilmaista itseäni sanoin. Se mitä tunnen ei ole käännettävissä sanoiksi. Ilmaisen itseäni parhaiten hiljaisuudella. Itseni ilmaiseminen sanoin on minulle haaste. Mutta en ole sen haasteen tasolla. Köyhiä sanoja ilmestyy.”
”Olen uupunut Angelaan. Ja itseeni ennen muuta. Minun on saatava olla poissa itsestäni, niin visusti etten luota edes Jumalaan. Niinpä jätän yhden sivun valkoiseksi tai lopun kirjan – palaan kun pystyn.”
Ja tosiaan seuraava sivu on täysin valkoinen!
Sitaatteja voisin lisätä sivutolkulla, hyviä ja mieleen jääviä on lukuisia. En lisää, jokainen lukekoon ne itse kirjasta. Kannattaa lukea! Yhden kuitenkin vielä lisään, se on kirjan alkulehdillä.
”Kun olette lukeneet tämän kirjan loppuun, itkekää puolestani hallelujaa. Kun suljette tämän epäonnistuneen ja pelottoman ja leikkisän elämänkirjan viimeiset sivut, unohtakaa minut. Jumala siunaa teitä silloin ja tämä kirja päättyy hyvin.”