Koska pidän niin kovin taiteilijaelämäkerroista, tartuin nyt Helge Heralan elämään. Onnittelin kovin itseäni siitä, sillä kyseessä on aivan hupaisa opus. Nauroin monta kertaa, koska niin on armoitettu jutun kertoja.
Nimenomaan kertoja, koska kuuntelin tämän äänikirjana ja Helge Heralan itsensä lukemana. Se ei kuulostanut lukemiselta vaan aivan kuin hän olisi ollut läsnä, sanonut minulle, että kuulepas, kun minä nyt sinulle kerron… Yhtään ei tullut mieleen, että Helge Herala ei ole enää tässä elämässä, sillä hän kuoli jo vuonna 2010. Kirjan loputtua tuli vähän sellainen haikea mieli ja sitten taas lohdutti se, että hän taisi kuitenkin elää ihan kelpo elämän.
Kirjakin minulla oli, sillä siinä on kuvia, joita ei äänikirjassa näy. Teos alkaa lapsuudesta, Hämeenlinnasta. Isä oli armeijan palveluksessa, joten lähtö tuli pian Ouluun. Herala kertoo lupsakkaasti perhe-elämästä, millaista oli pojan viikarin elämä, kun nuorena keksii kaikkea. Varusmiespalveluksessa hän oli laivastossa ja näki muun muassa panssarilaiva Ilmarisen uppoamisen.
Heralasta piti tulla kaikkea muuta kuin näyttelijä, etenkin vanhemmat toivoivat, että ammatinvalinta olisi osunut johonkin ihan muuhun, vaan toisin kävi. Kun teatterikärpänen puri, oltiin jo Turussa. Siellä se sitten alkoi, eikä laantunut vaikka teatterikin paloi.
Hyvin elävästi hän kertoo, miten jotain teatteriesitystä tehtiin, ohjaajien metodejakin. Hauskoja kommelluksia, niin että ne todellakin värittävät kirjaa. Ilman koulutusta hän vaan porskuttaa jopa teatterin johtajaksi Kouvolaan. Vain vuodeksi, sillä siihen aikaan Helsingissä asuva perhe tarvitsi isää.
Herala meni naimisiin Marja Korhosen kanssa, joka oli myös näyttelijä. He saivat kolme lasta, joista Heidi Herala on seurannut vanhempiensa jalanjälkiä teatterin pariin.
Välillä Herala kokeili leipurin alaa. Veljensä kanssa he perustivat leipomon Turkuun, joka aikansa menestyttyään, sammahti sitten, mutta kyllä sen moni vieläkin muistaa.
Parhaiten Herala muistetaan Valehtelijoiden Klubista, joka tuli TV:stä ja silloin hänestä tuli koko kansan Heguli.