Saima Harmajan syntymästä tulee toukokuussa kuluneeksi sata vuotta, ja parikin kustantajaa on tarttunut mahdollisuuteen julkaista Harmajan juhlavuonna hänen runojaan.
Saima Harmaja oli kirjallisuudessamme harvinainen tapaus. Häntä on usein luonnehdittu runotytöksi, kuolihan hän jo 23-vuotiaana, mutta mielestäni Harmaja oli runoilijana paljon enemmän. Hänen tuotantonsa oli harvinaisen kypsää ja valmista, ja elämäntarinan käänteet erityisen traagisia.
Elämä on kaunis -kirja sisältää Saima Harmajan luonto- ja rakkausrunoja. Mielestäni kirja on koostettu varsin taitavasti; mukana on Harmajan vähemmänkin tunnettua lyriikkaa eikä juuri ollenkaan sitä kuolinilmoituksista tuttua materiaalia, joka sekin on tietysti ansiokasta. Kokoelma esittää Harmajan kiihkeänä ja rakkaudessaan intohimoisena, siis jälleen kerran ikävuosiinsa nähden kypsänä lyyrikkona, vaikka runojen vuosilukuja tai kokoelmia ei olekaan mainittu. Kyllä Elämä on kaunis toimii hyvin ilman näitä merkintöjäkin.
Kirjan yhtä tärkeän osan muodostavat Sinikka Hautamäen taidokkaat akvarellit. En ole kuvataiteen asiantuntija, mutta mielestäni nämä luontokuvat sopivat hyvin kokonaisuuteen. Ne ovat kauniita olematta koristetaidetta, aivan kuten Harmajan runouskin.
Saima Harmaja on viime vuosina kokenut eräänlaista renessanssia muun muassa hänelle perustetun nimikkoseuran ja Saima Harmaja, runoilijoista runoilijoin -kirjan myötä. Niinpä Elämä on kaunis on mainio lahjakirja perinteisen mitallisen lyriikan ystävälle, ja tietysti me Harmaja-fanit haluamme sen kokoelmiimme.