Teatterin ystävänä tämä pieni musikaalikirja teki sellaisen olon, että elämä on ihanaa (koska musikaalit)! Monista suosituista musikaaleista on kerrottu ihan vaan pienesti, pähkinänkuoressa, sillä onhan kyseessä niimenomaan pieni musikaalikirja.
Vuosikymmen kerrallaan käydään läpi, millaisia musikaaleja milloinkin on esitetty. Niistä on kommentointia ja kuvia. Lähtöviiva ajoittuu 1950-luvulle. Paljon on ollut keskustelua siitä, onko musikaali oikeaa teatteria, miksi on otettu iskelmätähtiä näyttelemään, miten ei ole osattu laulaa. Aika karua, kun useimmiten ääneen ovat päässeet kriitikot, eivät katsojat.
Parhaat palat ovat aina niitä pieniä sattumuksia, joita on ilo lukea, kuten vaikka Svenska Teaternissa 1959 esitetty My Fair Lady, pääosassa ensimmäinen musikaalitähti Liisa Tuomi. Ensi-ilta:
”Pelkkää loistoa ei Liisa Tuomen ilta ollut. Kun orkesteri aloitti, hän hyöri ja huudahteli hermostuneena, ettei muista mitään eikä tunne edes alkusoittoa. Eversti Pickeringiä näytellyt Erik Fröling taputti rauhoittavasti tähden poskea: ”Rauhoitu nyt, Liisa-kulta, ei se ole alkusoitto vaan Porilaisten marssi, presidenttipari on juuri saapunut!”
Monista musikaaleista kerrotaan pääpiirteet ja tulee mieleen monia, jotka vielä haluaisi nähdä, uudestaankin. Kirjan parissa on hyvä fiilistellä. Silti, ammattilaiselle se tuskin antaa mitään uutta, vaan jos on katsojan roolissa, niin kiva kirja. Helppo ja vaivaton! Lukaisee hetkessä.