Kari Hotakainen kirjoitti 1990-luvun lopulla Helsingin Sanomiin säännöllisenä kolumnistina. Työ oli Hotakaiselle mieluista, sillä hän pääsi kommentoimaan kaikkia haluamiaan asioita ja nostamaan esille sellaisia ongelmia, joihin ei muuten olisi oikein ollut foorumia. Pääosin näistä kolumneista koostuu juttukokoelma Elämä ja muita juttuja.
Tiivin ilmaisun ja rytmiltään erinomaisen lauseen taitajana tunnetulle Hotakaiselle kolumni on tekstityyppinä hyvin sopiva. Tyylilajin vapaus ja toisaalta lyhyt muoto asettavat Hotakaiselle kentän, jossa hän pärjää mainiosti. Hotakainen ottaa kantaa muiden muasssa presidentin uudenvuodenpuheisiin, tuulipukuihin, koviin työmiehiin, sulkapallon pelaamiseen 1990-luvun lopun ajankohtaisia kansainvälisiä poliittisia tapahtumia tai kotimaisia kulttuurikohujakaan unohtamatta. Hän onnistuu löytämään lähes kaikkiin parisivuisiin juttuihinsa jonkin persoonallisen näkökulman, jota lukija ei olisi heti arvannut.
Hotakais-faneille Elämä ja muita juttuja on turvallista laatua. Pikanttina yksityiskohtana lukija huomaa helposti rivien välistä – ja välillä ihan riveiltäkin – että Juoksuhaudantien Matti Virtanen alkaa vähitellen herätä henkiin Hotakaisen sisällä. Eikä tästä kirjasta nauttiakseen toki tarvitse mikään paatunut Hotakaisen hotkija olla. Elämä ja muita juttuja seisoisi jaloillaan aivan omilla ansioillaan, kenen tahansa kirjoittamana nasakoiden kolumnien kokoelmana. Suosittelen.