Kate Atkinson: Elämä elämältä

Tämä kirja oli minulle todellinen lukuelämys, Elämys isolla alkukirjaimella, sellainen jota harvoin enää kohtaan. Ollakseen lähes kuusisataasivuinen tiiliskivi romaani eteni kuin siivillä, ja rakenteen kokeilut eivät ollenkaan häirinneet, vaan lisäsivät vain kirjan nautittavuutta.

Elämä elämältä kertoo Ursula Toddin tarinan 1910­-luvulta 1960-­luvulle. Hän syntyy keskiluokkaiseen englantilaisperheeseen, varttuu suuressa sisarusparvessa, kohtaa maailmansotien kauhut, elää jälleenrakennuksen kauden. Vai kuinka asia oikeastaan olikaan? Eikö hän kuollutkin jo synnytykseen napanuora kaulan ympärillä? Eikö hän hukkunutkaan viisivuotiaana? Eivätkö taudit ja pommitukset vieneetkään häntä kohti pimeyttä, kohti kuolemaa? Elikö hän natsi­-Saksassa Eva Braunin ystävättärenä? Vai painoiko hän todellakin liipaisinta saksalaisessa kahvilassa joulukuussa 1930 ja muutti historian kulkua, ennen kuin pimeys taas lankesi hänen ylleen?

Näin kerrottuna kirjan rakenne saattaa kuullostaa epäuskottavalta kikkailulta, mutta todellisuudessa siitä rakentuu merkillinen ajan ja vaihtoehtoisten tapahtumien kudos, joka saa lukijan miettimään, mikä on totta ja minne eri valinnat johtavat ihmistä. Kuitenkin kirja on hyvin selkeä, koska luvut alkavat aina vuosiluvuilla, joiden seuraaminen pitää mukana tapahtumissa. Ursulan hahmo on mielenkiintoinen ja moniulotteinen, ja samoin ovat hänen sisaruksensa sekä aina välillä mukana pistäytyvä Izzie-­täti. Myös eri aikakausien kuvaus on uskottavaa ja vivahteikasta, ja täytyy vain ihailla sitä taustatyön määrää, jonka kirjailija on tehnyt saadakseen tekstistään niin ilmaisuvoimaista.

Kate Atkinson on tullut suomalaisille lukijoille tunnetuksi lähinnä Jackson Brodiesta kertovista dekkareista – Ihan tavallisena päivänä (2011), Kaikkein vähäpätöisin asia (2012) ja Eikö vieläkään hyviä uutisia (2013) – jotka nekin olivat lajissaan mainioita, mutta Elämä elämältä on kirjallisesti paljon kunnianhimoisempi ja sitä myöten vieläkin paljon vaikuttavampi. Suosittelen lämpimästi!