Orwell kielsi aikoinaan ehdottomasti ottamasta uusia painoksia tästä teoksestaan. Se oli kuulemma yksinkertaisesti huono kirja. Rohkenen olla hänen kanssaan eri mieltä, ja suositella sen lukemista. Orwell kielsi painon myös joiltain muilta kirjoiltaan, ja oli lopullisesti tyytyväinen vain Eläinten vallankumoukseen. Meidän onneksemme tekijänoikeuksien voimassaoloaika kului vähän aikaa sitten umpeen, Orwellin kuoltua vuonna 1950.
Jokaisen pysähtyneen kotitalouden pöydällä komeileva huonekasvi tuonenkielo symboloi päähenkilölle, köyhyysrajalla vapaaehtoisesti elävälle nuorelle miehelle sitä keskiluokkaista taantumusta, yhteiskunnan odotuksiin ja rahan valtaan alistumista, jota hän ei koskaan aio joutua kokemaan. Hän työskentelee pitkää päivää kirjalainaamossa ja hioo yhtä ainoaa porvarillisuudenvastaista runoaan. Hän taistelee vapautuakseen rahan mahdista ja banaalista kotielämästä, mutta tulee ristiriitaisesti aina vain ahdistuneemmaksi torjuessaan rahan, mukavuudet ja rakkauden.
Päähenkilön tuskailu on masokistisella tavalla kiinnostavaa luettavaa ja runo – runosta tulee sitä upeampi, mitä lähemmäs huippuaan sitä hiotaan.