Hannamari Ruohonen on palannut Eläinten kaupunkiin. Edellisen arvostelun kommenteissa lupailtiin jatkoa, ja tässä se nyt on. Eläinten kaupunkiin on tullut talvi ja joka paikka on täynnä lunta. Edellisestä kirjasta tutut hahmot ovatkin nyt talvisissa puuhissa: luistelemassa, laskemassa mäkeä, jouluostoksilla — mutta myös uimassa, eläintarhassa(!) ja sairaalassa.
Talvisimpia sivuja onkin hyvä esitellä lapsille ja kertoa, kuinka isän ja äidin lapsuudessa taivaalta satoi tällaista valkoista, lumeksi kutsuttua tavaraa aika lailla. No joo, onneksi nykyäänkin jossain vaiheessa talvea lumihommiin pääsee. Eläinten kaupungissa sataa lunta on joka tapauksessa talvista katseltavaa. Tyyli on tuttu edellisestä kirjasta: omaperäisiä eläinkuvia, sivut täynnä yksityiskohtia ja täysin vailla tekstiä. Vain alun johdantosivu antaa vähän tarinanlankoja, loput on keksittävä itse.
Kirja tarjoilee arkisia asioita, lapsia ihmetyttäviä juttuja ja monenlaista tarinanalkua. Kuvissa tapahtuu paljon ja on monenlaista tunnelmaa: jotkut ovat yksin, toiset yhdessä, toisilla on onnellista, toisilla vähemmän. Ihastuttava kirja, aivan kuten edeltäjänsäkin.