Sophie Schoenwaldin eläintarha-aiheisia lastenkirjoja on ilmestynyt viime vuosina tasaiseen tahtiin. Eläintarhan pienokaiset on neljäs aihetta sivuava kirja.
Sepeteus Siili työskentelee avustajana eläintarhassa. Kun pitkä talvi on ohitse, on Sepeteuksen aika palata töihin. Töitä hänellä tosiaan riittää. Eläintarha on pullollaan vastasyntyneitä, uusia asukkeja. Ongelmallisin näistä on kenties kameleonttiperheen tytär Kamilla. Hän ei nimittäin osaa vielä puhua, mutta kameleonttien tapaan osasi vaihtaa väriä taustan mukaan. Kamilla onkin kateissa ja Sepeteuksen tehtäväksi jää löytää hänet. Tätä tehdessään Sepeteus törmää useisiin uusiin eläinperheisiin. Sepeteuksen tietämättä Kamilla seuraakin Sepeteusta ja on löydettävissä joka kuvasta.
Pikkuinen Sepeteus on valloittava hahmo, jonka avuliaisuus antaa varsin sympaattisen kuvan. Aiheena harva asia kiinnostaa pieniä lapsia enempää on eläimet ja erityisesti eläinvauvat. Eläimet, joita esitellään, ovat sekoitus sellaisia, joilla on jännittäviä ominaisuuksia: kuten muurahaiskarhut ja kameleontit sekä sellaisia, jotka ovat taatusti tuttuja lapsille, kuten leijonat ja pingviinit.
Kirjassa oleva taustaan sulautuva kameleontti on tuttu omastakin lapsuudesta: Mauri Kunnaksen Riku, Roope ja Ringo: värikäs päivä oli hitti nuorena. Eläintarhan pienokaisissa kameleontilla ei ole aivan hirveästi tilaa piiloutua. Se on silti mukava mekaniikka, joka aktivoi nuoren lukijan tarkkaavaisuutta.
Kokonaisuutena Eläintarhan pienokaiset on kiva kuvakirja. Siinä toivoisi olevan muutaman sivun verran enemmän tapahtumia, mutta se johtuu varmasti enemmän kuin osaksi siitä että sen parissa viihtyy hyvin.