Eräänä päivänä eläintarhan johtaja tekee epämiellyttävän huomion; tarhassa haisee ummehtuneelta. Niin ikään vierailijat loistavat poissaolollaan, eivätkä eläimetkään uskaltaudu ulos piilopaikoistaan. Mitä kummaa eläintarhassa oikein tapahtuu? On kuitenkin yksi, joka pitää itsensä kiireisenä, Sepeteus Piparminttu Siili. Sillä on myös johtajalle hieman kerrottavaa: muut eivät Lennart Laiskiaisen neuvoa noudattaen enää harjaa hampaitaan.
Koska tilanteen on tietysti muututtava, johtaja saa idean. Pienestä alkuepävarmuudesta huolimatta Sepeteus huomaa pian toimivansa elävänä hammasharjana ja heiluvansa niin leijonan, krokotiilin kuin majavankin hammasrivistön edessä, Vilhelmi valkohaista puhumattakaan. Ei mikään kaikista turvallisin työ, mutta siistiä tulee, vallan siistiä.
Eläintarhan hampaidenpesupäivä on ihan hauska tarina. Vähän isompia lapsia siilin käyttäminen hammasharjana varmasti hauskuuttaa kovasti, mutta kaksivuotiaalta tämä tuntui vielä menevän hiukan yli hilseen. Eläimistä hampaineen hänkin toki jo innostui.
Suositan. Ehkäpä tästä saa myös pontta, mikäli hampaidenpesu sattuu takkuamaan.