Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa.
Ylpeys käy lankeemuksen edellä.
Mitä merkitystä on kaikilla maailman rikkauksilla, jos tärkein asia puuttuu?
Niinpä niin. Eipä liene montaakaan eläinsatua, jonka opetusta ei yhä edelleen olisi mahdollista soveltaa nykypäivän ihmiselämään. Näin siitäkin huolimatta, että useimmat niistä ovat tuhansia vuosia vanhoja. Merkittävin opettavien eläinsatujen, faabelien, kertoja oli Aisopos, noin vuosina 620-560 eKr. antiikin Kreikassa elänyt mies. Hänen satunsa kulkivat kuulopuheina, levisivät ympäri maailmaa ja jäivät elämään. Maailma muuttuu, ihmiset pysyvät.
Tästä kokoelmasta löytyvät 33 eläinsatua viihdyttivät meillä iltasatuina. Suurin osa niistä oli itselleni tuttuja ainakin jossakin määrin, jotkut olin kuullut hiukan toisessa muodossa ja sisältyi joukkoon joitakin täysin uusiakin tuttavuuksia. Tarinat ovat lyhyitä, muutamien sivujen tai aukeamien mittaisia, joten kaksivuotiaskin jaksoi kuunnella niitä mainiosti, toisia toki paremmin. Myös kirjan runsas kuvitus on omiaan pitämään nuoremmankin kuuntelijan kiinnostusta yllä.
Kyllä näitä suositella voi, ihan vaikka yleissivistyksen kannalta. Onhan se hyvä tietää, miksi kettu kommentoi viinirypäleitä happamiksi tai millä keinoin sitkeä kilpikonna onnistui päihittämään jäniksen kilpajuoksussa.