Ihan heti kirjan alussa pääsee murhapaikalle, sillä on tapahtunut kuolema, joka ei ole luonnollinen. Ruumis on entinen linnakundi Ari Hyvärinen ja hänet löytää hänen sisarensa. Ruumis on pitänyt majaa sisarensa omistamassa asunnossa, jossa asustaa myös siskon poika, Jesse. Jesse vaikuttaa ihan hulttiolta.
Lukijalle marssitetaan melkoinen komppania syylliseksi epäiltyjä ja voisi heti kuvitella, että kuka tahansa heistä voisi olla päätekijä. On siis sisko, Kirsti Granfors, joka on uusissa naimisissa majuri Granforsin kanssa. Vaikuttaisi siltä, että heillä olisi meneillään unelma-avioliitto. Kun lisäksi tulee mukaan ruumiin ex-vaimo Helena Hyvärinen, hänestäkin saadaan oiva syyllinen, sillä hän ei oikein muista mitään. Alamaailman tyyppejäkin muutama mukaan, niin voi alkaa heittää noppaa, kuka heistä on se pahin.
Vaan rikoskomisario Kylmäkorpi ottaa ohjakset käsiinsä ja kun apuna ovat konstaapelit Rantanen ja Salo, niin tilanne selkiytyy. Kylmäkorpi on sellainen dekkaripoliisi, jolla on toimiva parisuhde ja pari mukavaa teiniä. Hän tupruttelee piippua ja tykkää vahvasta kahvista.
Kerronta on hyvin etenevää ja mikä ihan parasta, huumoria on mausteena juuri sopivasti ja se on hyvää.
Panen hakuun seuraavan teoksen, että pääsen tutustumaan Kylmäkorpeen paremmin!