Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tartuin DJ Stalingradin Eksodus-kirjaan, kun olin kotona sairaslomalla. Makasin sängyssä, kipulääke oli tehnyt oloni hivenen utuiseksi, ja luin Eksodusta. Kun DJ Stalingrad kuvaili kirjassaan, miten oli osallistunut vappuparaatiin meluamalla ja aiheuttamalla pahennusta, mieleeni muistui eräs venäläinen tuttavani. Tämä tuttava kertoi olleensa koulussa niin hyvä oppilas, että hänet oli valittu vappuparaatiin kantamaan viirejä. Suuri kunnia. Jyrkempiä vastakohtia tuskin onkaan kuin tuttavani ja DJ Stalingrad. Kenties DJ Stalingrad oli osallistunut juuri samaan paraatiin ja häirinnyt tuttavaanikin huudoillaan: ”Nai porvaria suuhun – Stalin, Berija, Pol Pot!”
Kirjoittaja DJ Stalingrad julkaisi Eksoduksen ensin omakustanteena ja Internetissä, missä se herätti paljon huomiota. Internetin jälkeen oli kirjallisuuslehden ja venäläisen kustantamon vuoro. Nyt Into on kustantanut sen suomeksi. Kirja ja varsinkin sen kirjoittaja ovat hyvin ajankohtaisia: DJ Stalingradin pseudonyymin takana oleva Pjotr Silajev joutui pakenemaan Venäjältä vuonna 2010 ja sai Suomesta turvapaikan. Samana päivänä, kun luin Eksodusta, uutisissa kerrottiin, että Silajev on pidätetty Espanjassa venäläisviranomaisten pyynnöstä. Venäläinen sananvapaus on nyt kovilla ja muuttuu hetki hetkeltä harvinaisemmaksi.
Eksoduksessa aikamuodot vaihtuvat, kirjakieli muuttuu puhekieleksi, aikatasot hyppivät. Kielioppi on toissijaista, venäläisen sielunmaiseman kuvailu tärkeämpää. Kirjoitukset ovat tajunnanvirtaa, lyhyitä tuokiopaloja venäläisestä anarkiasta. Paljon puhetta, paljon väkivaltaa, paljon asennetta. Sellainen on DJ Stalingradin Eksodus. Kirja on kokoelma tarinoita kirjoittajan kokemuksista ensihoitajana ja anarkistiryhmän jäsenenä, hieman teennäisiä pohdintoja filosofiasta, lapsuuden pateettissävyisiä muistoja ja kertomuksia nollabudjetin matkoista vieraisiin maihin. Ovatko ne totta vai pelkkää satua? Sillä ei ole väliä. DJ Stalingrad vihaa poliisia ja nuorta sukupolvea, hän lyö sivullisia, ei, hän pelastaakin spurguja, on humalassa, ei, hän onkin raitis, käy läpi amerikkalaista underground-musiikkia ja suree kuolleita ystäviään. Eksoduksessa ei ole punaista lankaa, mutta silläkään ei ole väliä. Kenties se johtui lääkehumalasta, mutta juuri siinä mielentilassa Eksodus oli minulle juuri se oikea kirja.
Kirjan kääntäjänä toiminut Veli Itäläinen (joka puolestaan on pamfletisti Antti Rautiaisen pseudonyymi) on tehnyt Eksodukseen jälkisanat. Hän on DJ Stalingradin tuttu vuosien takaa. Itäläisen käännös on viimeistelemätön ja sisältää kielioppi- ja kirjoitusvirheitä. Eksodukseen tyyli sopii. Eksodus on raaka, hiomaton, täydellisen epäluotettava ja sekava. Sen väkivaltaa pursuavat sivut ovat saaneet nihilistisen asenteensa vuoksi arvostelua osakseen. Kääntäjä Itäläinen kommentoi itsekin, että Eksoduksesta on häivytetty täysin politiikka ja etiikka. Mitä sitten jää jäljelle? Väkivalta, veri, epäluulo. Eksodus on omituinen kirja, joka yrittää liikaa eikä silti lainkaan tarpeeksi. Siitä huolimatta se on onnistunut.