Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Älkää kuitenkaan antako muiden tehdä valintoja puolestanne. Kuunnelkaa omaa sydäntänne. Kulkekaa oma polkunne. Lopulta ainoa asia, jota meidän kaikkien tulee pelätä, on pelko itse.
Leo Stranius ei minulle ollut henkilönä tuttu muutoin kuin muutamista julkisuuskynnyksen ylittäneistä ilmastonmuutokseen liittyvistä ekovalinnoista ja siksi Ekoistin muistelmat tuntui hyvältä mahdollisuudelta tutustua yhteen tämän päivän johtavista ilmastonmuutoksen suunnannäyttäjistä Suomessa.
Ekoistin muistelmat kertoo kiinnostavan kasvutarinan vaatimattomissa maaseutuoloissa isovanhempiensa luona kasvaneen pojan lapsuuden seikkailuista, hänen muutostaan kaupunkiin ja muutoksista, jotka se elämään aiheutti ja lopulta oman äänen löytämisestä, perheen perustamisesta ja ilmastonmuutokseen vaikuttamisesta erilaisissa suomalaisissa järjestöissä. Lapsuuden ja nuoruuden kuvaukset ovat hauskoja ja hirvittäviäkin, koska olosuhteet, joissa Stranius kasvoi, ovat useimmille nykypäivän pienten lasten vanhemmille todella rajut. Toisaalta ne muistuttavat siitä, että hyvin monenlaisista olosuhteista on mahdollista ponnistaa hyvään elämään.
Ekoistin muistelmat vastaa pääasiassa kysymykseen miten. Miten Stranius kasvoi, millaisissa olosuhteissa ja kenen kanssa ja miten hän ajautui ympäristönsuojelun pariin, miten mihinkin työtehtävään, joissa hän on viimeisinä vuosina ollut. Onneksi kirjan loppupuolen luvuissa saamme myös hetkittäin kuulla siitä, miksi hän on tehnyt niitä valintoja, joiden vuoksi hänet julkisuuden henkilönäkin tunnetaan.
Ekoistin muistelmien tavoitteena ei kuitenkaan tunnu olevan tehtyjen valintojen perusteleminen vaan nimenomaan elämän matkan kuvaaminen ja tallentaminen ja siinä kirjoittaja onnistuu hyvin ja viihdyttävästi. Ehkä elämän jälkimmäisen puolikkaan aikana Stranius ehtii julkaisemaan toisen osan muistelmia, joka sitten keskittyy hänen omiin ilmastonmuutokseen liittyviin ajatuksiinsa, tekoihinsa ja niiden taustoihin. On myös hienoa (ja ironistakin) nähdä, että menestykseen voi vaatimattomista oloista nousta myös niin, että tavoittelee ja saavuttaa jotain muuta kuin maksimaalista vaurautta – amerikkalaisen unelman toteutuminen, mutta straniuslaiseen tapaan.