Seitsemänosaisesta Viktor Kärppä -sarjastaan tunnettu Matti Rönkä palaa nyt parin vuoden tauon jälkeen uuden romaanin kanssa. Kokonaan toisissa ympyröissä pyörivä uusi Eino-romaani nousee omasta mielestäni Röngän parhaaksi teokseksi tähän mennessä.
Eino oli sodassa kaukopartiomies. Kotiinpaluun jälkeen hän ei tarvinnut suurta yllykettä lähteäkseen uudestaan itärajan taakse vakoilutehtäviin. Reissu venähti vähän pidemmäksi kuin hän oli ajatellut – ei se kunnolla ole ohi nyt lähes 70 vuotta myöhemminkään, kun hän makaa muistihäiriöiden vuoksi terveyskeskuksen vuodeosastolla.
Eino on aina ollut hieman hankala luonne, ja läheisilleen hän on ollut etäinen. Nyt parikymppinen pojanpoika Joonas alkaa kiinnostua tosissaan Einon vanhoista asioista, mutta vaikka salaisuuksien verhoa hieman raotetaankin, on Einolla sydämellään asioita, jotka kuuluvat vain hänelle itselleen.
Matti Röngän suurin vahvuus on empaattinen, ymmärtävä ihmiskuvaus. Eritoten dialogeissa Röngän kieli on hyvin kaunista, tarkkanäköistä ja syvälle katsovaa. Hän osaa raottaa hahmojensa menneisyyttä juuri sopivasti jättäen lukijallekin jotain oivallettavaa. Röngän tarinaa on helppo lukea, mutta se koskettaa.
Kaiken kaikkiaan on mukavaa huomata, että pitkän kirjasarjan jälkeen yksi suosikkikirjailijoistani onnistuu luomaan nahkansa melko lailla kokonaan uusiksi. Matti Röngän Eino on alkaneen kirjasyksyn vahvimpia kotimaisia uutuusromaaneja. Suosittelen!