Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Heti aluksi on mainittava, että kiinnostiko minua ollenkaan joku Einari? Mies, joka on luonut metsäkoneyrityksen? No, ei sitten vähimmässäkään määrin, mutta kun selvisi ja hyvin pian selvisikin, että kirjoittajana on Antti Heikkinen, tartuin kirjaan. Kun sekin kävi ilmi, että on äänikirjana ja vielä Antti Heikkisen itsensä lukemana, niin kuuntelin. Fyysisestä kirjasta katsoin kuvat ja kantelin sitä laukussani muutamia päiviä – ymmärsin, että minusta on tullut kirjojen sekakäyttäjä.
Vaan, mennäänpäs Einari Vidgreniin, joka ei enää ole keskuudessamme, mutta jonka työn jälki näkyy. Tänään viimeksi tuli auto vastaan, jossa luki Ponsse. Enkä asu Vieremällä vaan eteläisessä Suomessa.
Antti Heikkinen on elämäkertojen kirjoittana minun lempparini. Hän osaa kuvata niin ihmismäisesti ja sellaiseen tyyliin, ettei siinä kaunistella, mutta elämää piisaa. Hän ei tainnut itse koskaan tavata Einaria, mutta onneksi lähteitä löytyi.
Einari oli maalaistalon poika, joka isänsä mukana kulki savotoilla. Hyvin pian häntä alkoivat kiinnostaa kaikki koneet, moottorisaha ja traktori sillai alkutuimaan. Isä ei innostunut, mutta onneksi äiti asettui puoltavalle kannalle. Niin oli ovi avattu ja siitä pikkuhiljaa alkoi Einari Vidgren suunnitella yritystä, joka tuottaisi toimivia metsäkoneita. Yritystä piisasi niin, että lukiessakin/kuunnellessa tuli hiki.
Einarin elämä etenee kirjassa hyvin ja tulee sellainen olo, että aivan kuin olisi itsekin tuntenut hänet. Hän jakaa yritystoimintaansa pitkään pikkuveljensä kanssa, kunnes elämä päättää toisin. Veljesten suhteen kuvaus on paikoittain liikuttavaa. Sekin on oma episodi, kun Ponsse myydään ja miten ollakkaan, ostetaan takaisin.
Perhe-elämä väistämättä kärsii, jos mies tekee kaiken aikaa vain töitä ja työ menee kaiken edelle. Silti – jälkikasvua Einari sai aikaseksi ja he jatkavat nyt tätä isänsä luomaa yritystä.
Oliko sekin, että Einari ei ollut mikään valkokaulusyrittäjä vaan sellainen tavallinen suomalainen miehen jötkäle. Ei vaan visioida vaan pannaan toimeksi. Sellainen meininki vaan jotenkin sävähdyttää.
Tämä kirja on upea teos ja olen niin iloinen, että tutustuin siihen, että opin tietämään, kuka oli Einari, sillä on ehdottomasti sen arvoinen. Suomalainen mies, jonka Sisu pitäisi kirjoittaa isolla kirjaimella. Kuuntelun teki mielekkääksi sekin, että kun Antti lukee ja puhuu Einarin ja muiden kyläläisten ”suulla”, niin se murre taipuu ja aukeaa niin lutvikkaasti.
Kyllä minä ihan ehottomasti suosittelen tätä kirjaa kenelle tahansa!
