Kun Antti Heikkinen kirjoittaa jonkun ihmisen muistelmat, se on takuuvarmaa luettavaa, sillä Antilla se on sydän mukana. Vaikka hän on nuori kirjailija, hän on aina ollut kiinnostunut vähän vanhemmista asioista. Itsekin jo hyvin pienenä tykkäsin penkoa asioita, jotka ovat jo tapahtuneet. Niinpä tämä kirja Eila Roineesta on ihanan sydämellinen.
Eila Roine (s. 26.11.1931) on suomalainen näyttelijä ja ollut sitä aina. Hän syntyi sukuun, jossa näytellään, hän meni naimisiin näyttelijän kanssa ja sai lapsia, jotka ovat suuntautuneet alalle. Eila Roine on Eero Roineen tytär, Esko Roineen sisko ja Vili Auvisen puoliso. Kaikki näyttelijöitä. Eilan ja Vilin poika Tommi on näyttelijä. Ammatti menee näemmä jotenkin geeneissä.
Kun olen aina tykännyt teatterista ja kotimaisista elokuvista, niin toki olen aina ollut kiinnostunut myös näyttelijäelämäkerroista, koska ne ovat eräänlainen kuvaus ammatista, johon en itse olisi koskaan kyennyt. On mielenkiintoista tietää kaikkea sitä, mitä näyttelijäntyön taustalla tapahtuu. Miten näyttelijä elää arkea? Miten perhe hoidetaan, jos ollaan kaiken aikaa teatterilla?
Antti Heikkinen osaa esitellä meille Eila Roineen niin, että kun kirja on luettu, tulee fiilis, että olemme vanhoja tuttuja. Hän esittelee naisen, joka ei turhista marise, vaan hoitaa kaiken parhaalla mahdollisella tavalla. Niin ja Eila Roineen kantava voima on kyllä huumori.
Paljon on Tampereen Työväen teatteriin liittyvää, sitten kesäjuttuja muun muassa Turun Samppalinnasta, eikä voi olla mainitsematta tv-sarjaa Heikki ja Kaija. Sarja sai katsojat jotenkin kuvittelemaan, että sellaista se Eilan ja Vilin elämä on, että he olisivat oikeasti Heikki ja Kaija. No, niinhän sitä voi ajatella.
Eila kertoo, että olet sitä, mikä on viimeisin roolisi ja viimeksi Eilahan oli Pikku Kakkosen satutäti!
Eilan mies Vili Auvinen menehtyi jo vuonna 1996, mikä toi surua Eilan elämään. Aiemmin hän oli jo joutunut saattamaan hautaan lapsensa. Silti, niin elämänmakuinen elämä, kaikkea on ja kaikkea tapahtuu, niin vaan eletään sen mukaan, mitä kullekin on suotu.
Eila Roineen elämä on ollut vivahteikas ja rikas ja niin on tämä kirjakin. Paksu, monisivuinen opus kertoo elämästä, ajasta, teatterista, ihmisistä ja sellaisella tyylillä, että olisi mennyt toinen mokoma lisää. Matkassa mukana kulkevat kuvat, joita on ripoteltu pitkin kirjaa, sinne sun tänne, ettei ehdi unohtaa, mistä ja kenestä oikein on kyse.
Iso käsi Eila Roineelle ja Antti Heikkiselle! Jotenkin vaan voin kuvitella ne hetket, kuinka Antti on haastatellut Eilaa ja se niitten suhe on ihan varppiin ollu tosi lämpöinen.