Joanna Hunter on menestyvä lääkäri, naimisissa ja pienen pojan äiti, mutta hän on lapsena kokenut kauheita joutuessaan todistamaan perheensä verisen murhaamisen. Eräänä päivänä hän katoaa vauvansa kanssa jäljettömiin, mutta tapahtumasta ei näytä olevan huolissaan kukaan muu kuin lapsenhoitaja, 16-vuotias Regina eli Reggie, kuten häntä kutsutaan.
Miksi Joannan mies ei usko katoamiseen? Ja miksi Joanna katosi juuri kun lapsuudenperheen surmannut mies pääsi vapauteen? Näiden tapahtumien pyörteisiin joutuvat sekä Jackson Brodie että poliisikomisario Louise Monroe, joiden molempien yksityiselämässä on tapahtunut suuria sitten Kaikkein vähäpätöisin asia -romaanin.
Kate Atkinson on ihastuttanut monia lukijoita Jackson Brodie -kirjoillaan. Nyt käsillä oleva kirja ei sekään tuota pettymystä, ainakaan suurta, sillä lukijaa viedään koukuttavasti läpi välillä uskomattomienkin tapahtumien. Atkinsonin tutut kertojanominaisuudet – absurdius, taitava rinnakkaisten juonien kuljetus, riemastuttava huumori, värikkäät metaforat – ovat tässäkin kirjassa mukana.
Romaani pursuaa intertekstuaalisia viittauksia Raamatusta aina Hanhiemon iloiseen lippaaseen asti, mutta ne eivät uuvuta lukijaa, viihdyttävät vain. Mielestäni Atkinsonin kirjoissa juuri kerronnan ominaisuudet ajavat ohi sinänsä mielenkiintoisista juonikuvioista; tässä kirjassa tapahtumat ovat ehkä vähän liiankin uskomattomia, mutta kuten sanottu, taitavasti Atkinson kokoaa moninaiset lankansa kokoon kirjan lopussa.
Henkilöhahmot ovat myös taiten luotuja; Jackson Brodien kuvaan tämä kirja ei ehkä tuo mitään uutta, mutta Louise Monroe on mielenkiintoisesti hahmoteltu, ja lapsentyttö Reggie suorastaan hurmaava.
Atkinsonin ystäville – joita uskoisin Suomessa kyllä olevan – tämä kirja on tietenkin ehdotonta luettavaa, mutta suositeltavaa muillekin. Ehkä tässä ei kohota aivan Kaikkein vähäpätöisin asia -kirjan tasolle, mutta yli normidekkarin mielestäni kuitenkin. Kaisa Katteluksen suomennos on jälleen ammattitaitoista työtä.