Eikä yksikään joka häneen uskoo… kuin suoraan Raamatusta. Niinpä, tässä kirjassa liikutaan juuri siinä, mitä Raamatussa sanotaan ja miten ja kuka sitä kirjaa tulkitsee.
Päähenkilönä on Henri Jaatinen, nuori koululainen, joka ajautuu kavereiden mukana seurakuntanuoriin, jossa vallitsee ”viidesläisyys”, herätysliike evankelis-luterilaisen kirkon sisällä. Nuori poika tuntuu olevan vailla omaa tahtoa, sillä menee ja on mukana, koska kaikki muutkin ovat. Lisäksi siellä on tyttöjä ja tyttö on sekin, joka hänet sinne johdattaa.
Henri rakastuu, mutta kaikki tuntuu olevan syntiä. Nuoret uskovaiset ovat kovin ehdottomia ja sääntöjä on noudatettava ja pysyttävä yhdessä muiden kanssa, osallistuttava nuorten iltoihin. Ilmenee, että joukossa on vetäjä, saarnamies, opettaja, jonka kotona jatketaan rukoilemista.
Kirjan alussa kerrotaan heti ensimmäisessä lauseessa, että opettaja on työnnetty avantoon ja jätetty sinne. Kirjasta tulee oitis eräänlainen jännityskirja, kun sitä haluaa lukea, miksi näin? Mitä tapahtui, että opettajan kohtalo oli joutua avantoon. Missä kohtaa se tulee esiin ja mitä sen jälkeen tapahtuu?
Jukka Behm kertoo hyvin siitä, mitä on ollut olla uskonnollisessa yhteisössä nuorena. Nuoren silmin ja mielin se kumpuaa muistoista kertoen siitä, että jos se on joillekin ollut hyväksi, niin herkemmille siitä on jäänyt ikäviä kokemuksia. Kirja ravistelee ja herättää lukijan mieliin omia muistoja ajasta, jolloin oli nuori ja kaikki oli jossain määrin niin ehdotonta.
Kyllä minusta ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja, kenelle tahansa.