Eija Ahvo on näyttelijä, mutta myös laulaja ja Unicefin hyvän tahdon lähettiläs, äiti, tytär, sisko, isoäiti jne.
Tässä Elina Saksalan kirjassa valkenee kuin aamu, kaikki se, mitä Eija Ahvo on tehnyt, saanut aikaiseksi. Alkaen aina lapsuuden maisemista, Riistaveden mummolasta ja Juankosken kerrostalossa asutusta ajasta. Kuinka Eija lauloi aina, joka tilanteessa. Voitti 18-vuotiaana Tähtijahti-iskelmälaulukilpailussa Suomen mestaruuden.
Kuopion kautta teatterikouluun ja siitä se ura sitten urkeni. Kaikkea tuli kokeiltua ja aina mentiin, eikä meinattu. Niin paljon kaikkea, että välillä oikein hämmästelee, miten yhden ihmisen elämään voi mahtua niin paljon kaikkea.
Eija meni naimisiin Mattinsa kanssa ja sain Venlan ja Joonaksen. Aika lailla ”yllättävää” se, että hekin ovat näyttelijöinä tunnettuja. Perhe hoidettiin siinä sivussa, kun kaikki muukin ja aika lailla onnistuneesti.
Eija Ahvo ja Susanna Haavisto muistetaan hyvin usein siitä, että he kiersivät Unicefin hyvän tahdon lähettiläinä. Sekin erittäin kunnioitettavaa työtä. Ystävykset tekivät niin paljon muutakin yhdessä. Se onkin se juttu, kun ystävät yhdessä puhaltavat samaan hiileen, niin siitähän se kipinä syntyy.
Koko kirja on pieni kiteytys yhden valovoimaisen tähden elämästä, positiivinen sellainen, esimerkki siitä, kun on seurannut omaa tähteään, toteuttanut unelmiaan ja mennyt eteenpäin hymyssä suin, laulaen.
Elina Saksala on saanut kasaan sen kaiken niin hyvin koottuna, että sitä on ollut ilo lukea, nauttien joka sivusta ja joka ikisestä kuvasta.