Ei saa mennä ulos saunaiholla on Heidi Mäkisen varsin onnistunut esikoisteos. Hän pitää samannimistä blogia, joten kirjoittaminen ja saunaihoinen ajatuksenjuoksu voi olla sieltä joillekin tuttua. Tartuin kirjaan puhtain mielin ja käsin, melkein saunasta tulleena.
Ensiksi saan tutustua Siniin. Nuoreen naiseen, joka haaveilee parisuhteesta ja etenkin häistä. Sini toimii hoitoalalla ja tapailee miehiä satunnaisesti ja toivoo, aina vain toivoo. On jopa hankkinut hääpukuja valmiiksi. Naurattaisi, jos ei itkettäisi. Ihmisen kaipuu toisen luo voi olla vahvaa ja voimakasta.
Seuraavana vuorossa on Eeva, joka on juuri jäänyt leskeksi, mutta heti käy selväksi, ettei surevaksi. Kun saadaan valotusta lisää, niin selviää miksi ja lukija voi nauttia Eevan kanssa leskeydestä.
”Yö on paras. Olen vaarallinen peto…” Kuka on tämä kolmas, joka saa myös äänensä tässä kirjassa. No sehän on Kyllikki, kissa, joka tarkkailee sivusta ja ilmaisee omat ajatuksensa aina väliin ja se onkin hauskaa.
Sinille ja Eevalle alkaa tapahtua yhtä sun toista ja koska he osoittautuvat naapureiksi, he alkavat tapailla ja niin on molemmille tukea toisistaan.
Tämä kirja on ihanaa tekstiä, helposti luettavissa ja ymmärrettävissä, arjen huumorilla maustettuna!