Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Lasse Lehtinen on paitsi tv:stä tuttu kasvo, myös hyvin tuottelias kirjailija, toimittaja ja pitkän linjan poliitikko. Ei ole muuta antaa on niin kutsutun Tango-trilogian päätösosa, aiemmin ovat ilmestyneet kirjat Siivetönnä en voi lentää (2008) ja Onni suosii rohkeaa (2010). Toisen maailmansodan jälkimainingeissa perustettu Rakennusliike Ahola -yhtymällä on jo takanaan suuret kaupungistumisen vuosikymmenet, nyt yritys saatellaan iloisten kulutusjuhlavuosien läpi 2000-luvulle.
Päätösosan keskeisin henkilö ja minäkertoja on Jukka, rakennusliikkeen perustajan Toivo Aholan poika ja veljensä kuoleman jälkeen urakoitsijayrityksen ainut perijä. Nuoruudessaan kommunismin ihanteille syttynyt Jukka on ollut Mosambikissa kehitysyhteistyössä ja palaa nyt Suomeen. Afrikan vuosina Jukan aatteellisuus on pahoin rapautunut ja usko mahdollisuuksiin muuttaa maailmaa himmennyt. Suomessa odottaa aivan toisenlainen todellisuus. Isä Toivo on heikossa hapessa ja Jukkaa tarvitaan perheyrityksessä. Mistään nappikaupasta ei ole kyse, Aholalla on rakennusurakoita niin Lähi-idässä kuin Idän kaupan bisneksiäkin.
Pankkimaailman hämmentäminen antaa ensioireitaan, rakennusalakin on muutoksessa kiivaiden jälleenrakennusvuosien jälkeen. Ahola-yhtymä on Toivon mielestä kasvanut jo liian suureksi, jotta se voisi jatkaa puhtaana perheyrityksenä. Firma vaihtaa omistajaa hyvästä hinnasta, isällä ja pojalla on nyt tukuttain rahaa uusiin sijoituskohteisiin. Vapautuneilla rahamarkkinoilla julistetaan sopivasti kasinotalouden optimismia.
Kirja palautti elävästi mieleen uutisointia muutaman vuosikymmenen takaa ja se onkin oivallista silloisen yhteiskunnallisen ajan kuvausta. Vaikka itse Ahola-yhtymä on fiktiivinen – joskin yhteneväisyyksiä Rakennusliike A. Puolimatkaan on paljon – niin tekstissä kulkevat tiiviisti mukana todelliset senaikaiset tapahtumat ja henkilöt oikeilla nimillään. Antoisinta on näiden kahden miehen, isän ja pojan, elämänfilosofioiden ja asenteiden rinnakkainasettelu ja erilaisuus. Ja sittenkin syvimmiltään heissä on miehinä paljon samaa, mihinpä poika geeneistään pääsisi. Kirjan hieman arvoituksellinen alkukin saa lopulta selityksensä. Henkilöt tuntuvat varmasti vankemmilta, jos on aiemmat osat lukenut ensin. Mutta kyllä tämä päätösosa meni itsenäisenäkin ja saa minulta kevyet suositukset, vaikkei ihan hätkähdyttävin lukukokemus ollutkaan.
