Parisuhteessa vallitsi yksinkertainen ja raaka laki tähän liittyen: kosketus lisäsi kosketusta, hellyyttä, rakkautta. Koskemattomuus puolestaan lisäsi koskettamattomuutta, eristi meidät toisistamme, ja lopulta unohdimme, kuinka yksinkertaista oli joskus ottaa toinen kainaloon, halata tai sanoa, että anna minun hieroa jalkapohjiasi.
Traumat kiinnostivat kirjailija Tiina Katariina Tikkasta hänen esikoiskirjassaan Toinen silmä kiinni ja traumoilla on merkittävä rooli myös hänen uutuuskirjassaan Ei mitään hätää. Yksittäisen henkilön sijaan tällä kertaa käydään läpi parisuhdetta ja sitä, miten pariskunnan osapuolilla on molemmilla omat traumat, jotka pahimmillaan johtavat yhteisiin uusiin traumoihin sekä perille itselleen, että heidän lapsilleen.
Oskarilla ja Tainalla on kaksospojat ja avioliitto, jonka he ovat solmineet pysyväksi. Tainan toive kolmannesta lapsesta tuo kuitenkin pintaan molempien lapsuuden traumat sekä korostaa pariskunnan välillä olevaa vallan epäsuhtaa, mikä aiheuttaa kasvavaa kitkaa ja epäluuloa parisuhteessa ja tarpeen määritellä uudelleen miksi ylipäänsä pari on yhdessä.
Ei mitään hätää kuvaa taitavasti nykypäivän parisuhteiden arkisen tason haasteita sekä yksilöiden traumoja, jotka kytevät jokaisen parisuhteen pinnan alla. Ennen kaikkea kirja kuvaa osuvasti sitä, kuinka vaikeaa vaikeista aiheista on puhua parisuhteessa ja kuinka puhumattomuus lopulta johtaa ylitsepääsemättömiin esteisiin; usein vieläpä niin, että osapuolet eivät edes tunnista omia traumojaan ja niistä aiheutuvaa käytöstä.