Jossain maassa Afrikassa 9-vuotias Agu siepataan kapinallisjoukkoihin ja vihitään nopeasti tositoimiin. Lapsisotilaat pidetään ruodussa kepein, porkkanoin ja huumein. Tapahtumat eivät ole miellyttävää lukemista. Sen pahempi, että ne edustavat todellisia tapahtumia ja kolmeasataa tuhatta maailman tämänhetkistä lapsisotilasta. Sankaruus on tästä sotatarinasta kaukana.
Kirjan alkuperäinen kieli on Nigerian pidginenglantia. Suomennoksen rosoinen kieli viestittää oppimattoman ja ymmällä olevan pojan ajatusten aitoutta. Agun sielu on kahden tulen välissä. Orastava moraali hänessä sanoo Raamatun ja äidin äänellä, että tappaminen on väärin; auktoriteettiuskoinen lapsi kokee kuitenkin Komandantin tottelemisen oikeaksi.
Synkkään tarinaan tuovat afrikkalaista väriä Agun mielessään kertaamat eläintarinat ja muistelut kyläläisten juhlista tansseineen. Ja toivoakin Iweala Agulle lopuksi antaa.
Uzodinma Iweala on syntyjään Nigeriasta ja asuu USA:ssa. Hän on työskennellyt vapaaehtoisena lapsisotilaiden kuntoutustyöntekijänä Nigeriassa ja haastatellut heitä. Kirja on hänen kirjoittajaopintojensa lopputyö Harvardin yliopistoon. Omaääninen teksti, tärkeä kirja.