Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ei kenenkään laituri on kirjana viehättävä esine. Se on vanhanaikaisen näköinen, ja syystä: runoilija Raisa Marjamäki on sen itse latonut irtokirjakkeista ja Marjamäki on painanut sen Heidelbergin kohopainokoneella Olli-Pekka Tennilän kanssa. Teos on tehty kokonaan ilman tietokoneita. Lopputulos on kaunis, ainoa miinus on vain vähän liian syvälle aukeamien keskelle uppoavat lukujen merkinnät; ne menevät ohi huomaamatta.
Entäs itse runot, sitten? Ei kenenkään laituri on aika pienimuotoista runoutta, lyhyitä vähän aforismimaisia katkelmia. Sellaista latteaa aforistista viisautta näistä on kyllä turha hakea. Minä kuitenkin pidän Marjamäen oivalluksista. Vaikkapa tämä huvitti:
kevyen liikenteen ja öljytankkerien
väylät
eivät ehkä risteä missään
Ihastuttava tuo ”ehkä” tuossa. Saattavathan ne jossain risteytyä! Runojen kieli on helposti lähestyttävää, mutta kuvastoltaan mielenkiintoista ja rikasta. Kokoelmassa toistuva luostarin, laiturin ja majakan käsitteiden risteäminen ja risteyttäminen jaksaa myös viehättää ja miellyttää. Eikö tässäkin ole totuuden siemen:
Majakkalaitoksen tehtävänä on tarjota tilaisuus
erityisten sääntöjen alaiseen elämään irrallaan maailmasta.
Olen, totta tosiaan, Marjamäen runouden ystävä. Jokainen kokoelma tähän asti on ollut omalla tavallaan elämys. Tapa, jolla Marjamäki sisällön lisäksi tutkiskelee kirjoittamista tekniikkana ja teknologiana on johtanut mielenkiintoisten teosten syntyyn. Tähän maailmaan kannattaa sukeltaa!
