Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Vähän erikoisen nimen takana – nimi vaivaa minua edelleen, se tuntuu olevan jotenkin väärin muotoiltu – on jännittävä kirja. Taru Luojola on sijoittanut esikoisromaaninsa 1970-luvulle kuvitteelliseen Bataranamiin, eteläamerikkalaiseen banaanivaltioon, jota hallitsee tavanmukainen diktaattori.
Valtiossa on kuitenkin jotain vähän vinksahtanutta. Siellä on moottorit kielletty: kaikki toimii polkuvoimalla. Paikalliset ajavat polkupyörillä eli fitseillä ja koneisiinkin saadaan virtaa korttelipolkimoista, joissa poljetaan energiaa vauhtipyöriin, josta sitä sitten siirretään suurilla valta-akseleilla ihmisten käyttöön. Tämä on raskasta työtä, joten kaikkien miesten on poljettava kolme tuntia päivässä ja naistenkin tunti – ja koska miehet hoitavat raskaan polkemisen, yhteiskunnan vastuuasemat jäävät naisille.
Yhteiskunnassa on jännitteitä. Viidakossa lymyävät Chevy-siskot, jotka nauttivat autoistaan ja moottoripyöristään, kaupungeissa taas on maanalaista aitovillaristista liikehdintää, joka on vielä hallitustakin tiukemmin polkuvoiman kannalla.
Kaikki tämä jännite saa ylimääräistä potkua, kun käy ilmi, että maasta on löytynyt öljyä ja Yhdysvallat tuo sotalaivansa rannikolle ultimaatumin kera: jos Batanaramin hallitus ei ymmärrä omaa etuaan, sotalaivat auttavat asiassa. Neuvostoliittokaan ei ole innostunut auttamaan, paitsi jos maahan saisi perustaa ohjustukikohdan…
Kaiken tämän kaaoksen keskellä poliisi Tereza Blijk setvii joesta kellumasta löytyneen työläisen murhaa. Kuka on murhan takana? Chevy-siskot, aitovillaristit vai joku muu? Tehtävä on vaarallinen ja vaatii oveluutta.
Ei kaikki pinnat kireällä vaikutti alkuun hassulta idealta, jonka kantavuus kirjan mitassa herätti epäilyksiä. Epäilykset kuitenkin hälvenivät: kirjahan on erinomainen. Se on vauhdikas, jännittävä ja hauska – värikkään henkilökaartin kielenkäyttö on kapteenihaddockmaisine kiroiluineen todella viihdyttävää luettavaa.
Lisäksi kirja herättää ajatuksia: onko Batanaram kansalaisten oikeuksia sortava diktatuuri, vai edistyksellinen utopia, jonka erityispiirteitä pitäisi suojella? Vastaukset eivät ole yksiselitteisiä ja se on näin viihdyttävälle kirjalle paljon se.
