Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tartuin kirjaan niin, etten tiennyt siitä oikein mitään, paitsi että sen on kirjoittanut Johanna Hasu ja hänen tekstinsä, olivatpa sitten runoja tai jännitystä, ovat aina hyvän lukuhetken arvoisia.
Ei hyvä hylätyn esittelee heti alkajaisiksi Aamoksen ja Jürgenin. Lapsuudessa tutustuneet ja sitten aikuisina konsertoineet yhdessä 20 vuotta, kunnes…
Aamos on pianisti, joka on säestänyt tenori Jürgenia. Jürgen kuitenkin päättää ottaa uuden suunnan, jättää Aamoksen.
Viimeisen laulun jälkeen oli hetken hiljaista. Aamos laski kätensä syliin, katsoi Jürgeniin. Hänestä tuntui, että he olivat onnistuneet. Jürgenkin vaikutti siltä. He katsoivat toisiaan, ja silloin yleisö räjähti aplodeihin.
Aamos jää aika lailla tyhjän päälle, kokee itsensä arvottomaksi. Samalla hän kuitenkin alkaa kiinnostua säveltäjä Toivo Kuulasta. Toivo Kuulan elämä kulkee tässä kirjassa rinnakkaistarinana niin, että innostuin kovasti hänestä ja oli pakko välillä ottaa selvää, millainen ihminen oli Toivo Kuula. Kuulat elivät 1900-luvun alkupuolella. Aamoksen ja Jürgenin kanssa eletään 1980-luvulta aina vuoteen 2018.
Toivo Kuulan ensimmäinen vaimo jätettiin kuin rukkanen rannalle. Toivo tapasi Alman ja mitä sitten tapahtui. Millaista oli heidän elämänsä ja kuinka siinä tuli mietittyä yhtä sun toista. Samalla kun Aamos puntaroi omaa elämäänsä.
Hääpäivän aamuna myrskysi, tuuli repi oksia, metsä ryskyi. Yhdessä he kuitenkin Toivon kanssa keräsivät katajanoksia ja leikkasivat hellästi irti puolukanvarpuja sitoakseen seppeleitä hääpöytään.
Välillä tekisi sanoa Aamokselle, että nyt ryhtiä ja elä omaa elämää, mutta pystyykö Aamos siihen? Mitä tapahtuu, kun Jürgen tulee Suomeen konsertoimaan ja Aamos saa kutsun?
Johanna Hasun teksti on nautinnollista luettavaa. Kaunis kieli suorastaan hivelee mieltä. Ei hyvä hylätyn tempaa mukaansa, eikä millään voi arvata, mihin päädytään.
