Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Olen tänä vuonna pitänyt linjana lukea vain naisten kirjoittamia kirjoja. Se on ollut aivan kelpo linja: en ole joutunut jättämään kovin monta kiinnostavaa kirjaa lukematta tai lukemaan huonoja kirjoja vain saadakseni kiintiön täyteen. Maailma on tulvillaan mielenkiintoisia naisten kirjoittamia kirjoja. Olen toisaalta välttynyt varsin hyvin ankealta naiskuvaukselta ja turhan stereotyyppisiltä naishahmoilta.
Nuoren ranskalaiskirjailijan Édouard Louisin (s. 1992) esikoisteos piti kuitenkin lukea. Louisilla on sen verran painavaa sanottavaa maskuliinisuudesta ja köyhyydestä, että tätä kirjaa ei sopinut ohittaa.
Ei enää Eddyn voisi nimetä ytimekkäämmin: Ossi Nymanin kirjan Patriarkaatti nimi sopisi aivan mainiosti tällekin kirjalle, koska siitä tässä on kyse. Ei enää Eddy kertoo, millainen on äärimmäisen patriarkaalinen yhteisö, miten se vahingoittaa sekä miehiä että naisia. Kirjan kuvaamassa yhteisössä sekä miehet että naiset on sullottu todella ahtaisiin lokeroihin, joista ei sovi poiketa.
Ja Eddyhän poikkeaa. Patriarkaatissa kaikista pahinta on olla tyttömäinen ja sellainen Eddy on, tyttömäinen poika. Siis välittömästi leimattu homoksi ja epäkelvoksi yksilöksi. Homoseksuaali Eddy onkin ja sitäkin karmeampaa on seurata Eddyn sisäistettyä itseinhoa, kuinka yhteisön vihamielisyys homoja kohtaan vaikuttaa ihmisessä, joka ei sen vuoksi pysty identifioitumaan oikein.
Olisi helppo ajatella, että kirjan kuvaama köyhyys ja patriarkaalinen elämäntapa olisi mennyttä aikaa. Louis on kuitenkin syntynyt vuonna 1992, eli kuvaa 1990-luvun loppua ja 2000-luvun alkua. Onneksi omaelämäkerralliseen romaaniin sisältyy aina lupaus siitä, että kirjoittaja on selvinnyt ja päässyt tilanteeseen, jossa on pystynyt kirjoittamaan kirjan. Ei enää Eddy on myös armollisen lyhyt ja nopealukuinen teos.
