Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Runoudessa yksi näppärä tulokulma on ottaa joku kielenkäytön rekisteri, joka ei ole aivan kotonaan kaunokirjallisuudessa, ja hyödyntää sitä. Mutta että asiallinen, kuivakka yrityskieli? Onnea matkaan. Ehkä-kokoelman tasaisen harmaata kantta rikkoo vain kaksi kapealla viivalla piirrettyä suorakaidetta, joiden valkoisen ja tummemman harmaan luoma kolmiulotteinen vaikutelma vie ajatukset välittömästi jonnekin varhaisiin ATK-aikakausiin.
Petra Vallila (s. 1983) on siis lähtenyt rohkeasti liikkeelle. Runoilijan itsensä taittama kirja on pirstoutunutta tekstiä, josta versoo erilaisia versioita. Kirjan nimen Ehkä tunkee pehmentämään ja epämääräistämään ilmaisua, jossa on virallista täsmällisyyttä. Ilahduttavana teemana runoissa toistuvat moneen kertaan tiedoston versionimet, jotka juoksevat juuri niin loogisesti, kuin sellaisilla on taipumus.
tämä ei ole tarjousasiakirja eikä sellaisenaan muodosta tarjousta
eikä kehotusta tehdä tarjousta; eikä ehkä asia, eikä ehkä kirja
Aivan erityisesti miellytti sivulta 69 löytyvä ohjeistus, jonka voisin liittää sähköpostieni perään. Se puhuu niin viehkeästi virallista yritysvarovaisuuden ja yleisen ohjeistamisen kieltä, etten voi kuin huokailla tyytyväisenä. En siteeraa tähän, käykää lukemassa Poesian kirjasivulta.
Ehkä on kulmikasta, haastavaa, kokeilevaa runoutta. Toisaalta sen kielen ankkuroituminen arkiseen työmaailmaan pitää tekstin jalat maassa; kokoelma ei leijaile käsittämättömiin sfääreihin. Kaikki kokeileva ja omituinen versioi kuitenkin jotain tuttua ja ymmärrettävää.
lisäsin aietunnisteen: int[en/ui]tio
Kannattaa siis antaa tälle läpeensä harmaalle runokokoelmalle mahdollisuus. Se voi hyvinkin värittää ja piristää päivääsi.
