Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kirjailija Mariette Lindsteinin oma elämä on kuin jännityskirjasta: hän on itse ollut skientologien jäsen ensin Ruotsissa ja sitten Yhdysvalloissa, jossa hän toimi suoraan liikkeen johtajan alaisuudessa. Eikä kysymys ollut mistään äkillisestä pistäytymisestä, vaan Lindstein oli kietoutuneena skientologiaan lähes 25 vuotta. Mutta nähdessään ihaillun johtajan lyövän alaistaan hän päätti lähteä, mikä merkitsi vaarallista pakoa, etenkin kun hän otti mukaansa parivuotiaan lapsensa, joka oli ollut liikkeen kasvattama siinä määrin, että sai tavata äitiään vain valvotusti kerran viikossa.
Lindstein korostaa kuitenkin, ettei Ehdoton valta kerro skientologiasta, vaan kuvitteellisesta Via Terra -nimisestä kultista. En suoraan sanottuna tunne skientologiaa niin hyvin, että voisin arvioida, onko näillä liikkeillä paljon yhteistä, mutta toisaalta uskonnollisissa kulteissa lienee ylipäänsä paljon tiettyjä samoja piirteitä.
Via Terra sijaitsee Länsi-Ruotsissa pienellä Dimön saarella komeassa kartanossa. Sillä on kulttien tapaan hyvin karismaattinen johtaja, Franz Oswald, joka kaikkien muiden ominaisuuksiensa lisäksi on tietenkin häkellyttävän hyvännäköinen ja tyylikkäästi pukeutunut. Kartanolla vierailee monia julkisuuden henkilöitä etsimässä terveyttä, tasapainoa ja mielenrauhaa. Itse asiassa Via Terran oppi on sekava ja uskonnolliseksi liikkeeksi melko olematon: kasvisruokaa ja työtä sopivassa tasapainossa. Tai niin ainakin luulee nuori Sofia, joka käynnillään Dimössä saa heti itseltään Oswaldilta työtarjouksen kirjastonhoitajana, ja niin juuri yliopistosta valmistunut Sofia päättää tarttua siihen pitäen tätä elämänsä tilaisuutena.
Kuten arvata saattaa, arki saarella onkin sitten ihan muuta, ja vähitellen kartanon seinät ja saaren eristäytyneisyys alkavat ahdistaa. Säännöt ovat tiukat ja tiukkenevat päivä päivältä yhä lisää; lopulta kartanon muurien päälle viritetään piikkilangat, sillä kukaan ei ole koskaan jättänyt Via Terraa, ja Oswald päättää, ettei niin käy vastaisuudessakaan. Rangaistukset virheistä ja niskoittelusta käyvät yhä ankarammiksi, työ raskaammaksi, eikä yhteydenpito ulkomaailmaan enää onnistu. Mutta sitten Sofialle selviää sellaisia asioita, jotka saavat hänet määrätietoisesti suunnittelemaan pakoa, vaikka hän on yrittänyt viimeiseen asti selittää Oswaldin teot ja oikut parhain päin. – Kirjassa on sitten vielä mukana se dekkareille ja jännityskirjoille nykyään ilmeisesti obligatorinen kursiivilla painettu sivukertomus, jonka idean jopa minunkin nokkeluudellani varustettu henkilö arvaa melko pian.
Suhtauduin tähän kirjaan hieman kahtalaisesti: toisaalta se oli eittämättömän jännittävä, ja kultin piirteet oli kuvattu tavallaan uskottavasti. Lindstein kuuluu jossain haastattelussa sanoneen, ettei Dimön todellisuus ole läheskään niin kamala kuin skientologien, joten kyllä hän varmasti tässä suhteessa tietää mistä kirjoittaa. Mutta kaikesta jännittävyydestä huolimatta kirjassa oli minusta jotain ikävästi harlekiinikirjallisuuteen viittaavaa romantiikkaa: Oswaldin demonisen komea ulkonäkö ja hänen Sofiassa aiheuttamansa väristykset ja sävähdykset oli kuvattu aika lailla puisevan kliseisesti.
Joka tapauksessa Ehdoton valta on palkittu Ruotsissa vuoden esikoisdekkarina, joten ei se aivan vailla ansioita voi siis ollakaan. Kirjan on tarkoitus olla trilogian avaus, ja seuraava osa onkin jo kotimaassaan ilmestynyt.
