Kersti Bergrothin (1886–1975) kirjallinen ura oli tavattoman pitkä ja tuotanto laaja; nykyään hänet muistetaan parhaiten karjalaisnäytelmästään Anu ja Mikko. Mary Marck oli yksi Bergrothin monista salanimistä. Eevan luokka (ilm. ensimmäisen kerran 1917) ja Vähän enemmän Eevasta (1918) edustavat suomalaista tyttökirjallisuutta parhaimmillaan. Kirjoista on otettu lukuisia painoksia ja Eevan luokka -kirjan pohjalta on tehty tv-näytelmä.
Eeva Norma, hänen serkkunsa Marja ja paras ystävänsä Hertta Malmi ovat yhteiskoulun alaluokkalaisia, kirjojen alussa 13–14-vuotiaita. Koulussa sattuu ja tapahtuu paljon: on tanssiaisia, retkiä ja juhlia ja kaikenlaisia kommelluksia, joissa villi Hertta yleensä huseeraa ensimmäisenä. Toverihenki on tavallisesti hyvä, vain Saara Turunen on erilainen ja jää tai jättäytyy yhteisten rientojen ulkopuolelle, kunnes hän Eevan neuvokkuuden ansiosta löytää tiensä osaksi luokkayhteisöä.
Miten nämä lähes satavuotiaat tyttökirjaklassikot sitten toimivat nykyajassa? Eräs huomiotani kiinnittänyt asia on kirjojen voimakas yläluokkaisuus. Onhan selvää, etteivät työväestön lapset itsenäisyyden alussa käyneet oppikoulua. Eevan ja hänen toveriensa perheet ovat hyvin toimeentulevia; isät ovat insinöörejä, merikapteeneita ja professoreita, joiden huusholleissa kasvottomiksi jäävät marit, olgat ja hannat serveeraavat herrasväille päivällisiä. Äitien tehtävä on olla kotona ja tehdä ehkä vähän hyväntekeväisyyttä ja opettaa tyttäriäänkin siihen. Toisaalta tytöt lähes poikkeuksetta suunnittelevat omaa työuraa, eikä perheenäidiksi jättäytyminen oikein houkuttele heitä, paitsi että silloin saisi nukkua pitkään aamuisin.
Nykypäivän lukijalle kirjojen päähenkilöt saattavat näyttäytyä hyvin lapsellisina. Seurustelusuhteita ei pohdita, tytöt ja pojat ovat keskenään vain hyviä kavereita. Ajattelisin kuitenkin, että jotain universaalia heissä on: ystävyys on aina ollut tärkeätä varsinkin teini-ikäisille tytöille, ja ystävyyden kuvioita näissä kirjoissa kieputellaan hartaasti. Eräänlaista koulukiusaamistakin kirjoissa voi nähdä, sillä ylipainoista Ettaa pilkataan armottomasti, mutta häntä ei kuitenkaan suljeta yhteisöstä ulos.
En ole oikein varma siitä, mitä netti- ja kännykkäsukupolven tytöt ajattelisivat Mary Marckista, mutta meille vanhemmille nämä kirjat ovat Martta Wendelinin kansikuvineen lämpimän nostalginen tuulahdus menneestä maailmasta.
Jo aiemmin Kirjavinkeissä Veera on kirjoittanut ajatuksiaan Eevan luokasta.