Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Eetu on Edouard Uspenskin elämäkerta ja kertomus arjesta Neuvostoliitossa ja nyky-Venäjällä. Tarina alkaa 1970-luvulta, jolloin Hannu Mäkelä matkusteli Neuvostoliitossa, yleensä kustantajansa edustajana, opiskeli venäjää aktiivisesti ja sai ensimmäisen kerran kuulla jostakusta Uspenskista.
Eri vaiheiden jälkeen Uspenskin kirjoja alettiin hitaasti julkaista Neuvostoliitossa, Venäjän aikana sitten jo enemmän. Aluksi Uspenski oli KGB:n mustalla listalla ja epätoivottu kirjailija kaikin puolin. Eetu kun ei oikein piitannut byrokratiasta ja vaati selvitystä, miksi kirjoja ei julkaista, vaikka kehnompaakin on tarjolla, puolueen hyväksymää kirjallisuutta tietenkin.
Useiden turhien byrokraattisten yritysten jälkeen Uspenski ja Mäkelä onnistuivat lopulta tapaamaan ja siitä alkoikin elinikäinen ystävyys. Ystävyys, joka antaa molemmille jotakin erikoista ja erilaista. Uspenskia alettiin kääntää myös suomeksi, jotakin uutta lastenkirjallisuutta tarjolle vaihteeksi. Ensimmäisenä ilmestyikin juuri täällä arvioitu Fedja-setä, kissa ja koira. Mitä lastenkirjallisuutta, nämähän sopivat ihan kaikille luettavaksi — kuten muuten Mäkelän Herra Huukin.
Mäkelä onnistui kutsumaan Uspenskin lopulta myös ensimmäistä kertaa Suomeen, mikä oli hänelle ensimmäinen ulkomaanmatka yleensäkin ja melkoinen kulttuurishokki. Kaikki oli uutta ja ihmeellistä.
Minä pidän tästä kirjasta, kovasti. Pidän kertomuksista Venäjän arjesta, Uspenskin työstä, ajatuksista, hahmojen luomisesta ja ystävistä sekä Mäkelän matkakuvauksista Venäjällä ja Suomessa. Tuntuu, että Mäkelä tuo tässä esille hiukan myös oman elämänsä vaiheita ja tapahtumia peilaten niitä Uspenskin tarinaan. Eetu on tämän kirjan ansainnut ja Mäkelä sen hienosti kirjannut. Suosittelen kaikille — mieli tekisi heti etsiä omista kätköistäni Fedja-setä, kyllä se siellä on vielä hyvässä tallessa jälkipolville!
Innoituksen tälle arvostelulle antoi Hannu (jolle kiitokseni), joka arvosteli Fedja-sedän äsken. Luin tämän elämäkerran jo jokin aikaa sitten, mutta en heti saanut kirjoitettua ajatuksiani julki. Olin niin ihastuksissani!