Nämä ovat hermolepoa aikuisille ja piristäviä liikkuvaan kuvaan tottuneille lapsille. Vähän niin kuin hyppy menneeseen: kun vielä aihekin siellä jossain maatilalla. Eihän niitä enää pitäisi olla tiloja, joissa on kotieläimiä: lehmiä, sikoja ja kanoja. Hevosen sentään on korvannut traktori.
Eli ollaanko nyt siinä pisteessä, jossa ratsastajatytöt kaikkoavat ja pärinäpojat tarttuvat tilaisuuteen? Vai siinä pisteessä, missä tasa-arvo jyllää ja kirja opettaa ja antaa ymmärtää, ettei ole tyttöjen leikkejä, eikä poikien leikkejä, siis töitä, vaan kaikille käy kaikki? Ainakin traktorikoulussa on tasajako: 3+3. Laskekaa vaikka: Alpo, Akseli, Armi, Roope, Siiri ja Elviira.
Vaikka aluksi on Eeron opetuksessa tylsää ja teoreettista, kuten koulussa tuppaa olemaan, niin siitä se iloksi muuttuu.
Ja mikä riemu, kun talvi yllättää: silloin pääsee opittua toteuttamaan ja soveltamaan käytäntöön.
Ja opettaja voi vetäytyä nauttimaan tuloksista hunajavoileivän kera.
Ei luulisi millään taholla olevan naputettavaa tämmöisestä valoisasta kirjasta, jossa kuvat ovat sydämeen käyvän herttaisia, niin kuin pikkuisen nostalgisessa kirjassa on oltavakin.
Ainut mikä kummastuttaa: tuontitavaraa! Siis ruotsista käännetty Ruotsissa ilmestynyt kirja. Vaan siitäkös lapset viis välittävät. Ja onhan kuvittaja Salla Savolainen. Eeron traktorikoulu on tekijöiden toinen yhteisteos, ensimmäinen oli Ruuhkaa autokorjaamolla saman lapsijoukon kanssa.