Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Patricia Highsmith on tullut lukevalle yleisölle tutuksi psykologisista thrillereistään, joista tunnetuimmat on elokuvattukin, kuten Muukalaisia junassa ja Lahjakas herra Ripley. Myös Edithin päiväkirja on filmattu kertaalleen Saksassa, mutta kirjailija itse piti lopputulosta kauheana.
Edith Howland perheineen muuttaa pikkukaupunkiin Pennsylvaniaan. Aluksi perhe-elämä näyttääkin idylliseltä, mutta pian kuoret rapisevat. Vuosien kuluessa Edith huomaa elävänsä laiskan, umpikieron ja alkoholismiin taipuvaisen poikansa Cliffien ja yläkerrassa lähes vihanneksena makaavan George-sedän kanssa. Edithin pakotienä elämän kurjuudesta on satunnaisten lehtikirjoitusten ja lahjatavaraliikkeen osa-aikamyyjän työn lisäksi perheraamatun kokoinen päiväkirja, jota hän täyttää vaihtelevalla innolla. Pian lukija saa huomata, että päiväkirjan sisältö on kaukana todellisuudesta: siellä Edith elää aivan toisenlaista elämää, hänellä on runsaasti ystäviä sekä lapsenlapsia, ja kaikki sujuu kauniisti amerikkalaisen unelman mukaan.
Highsmith on kaikkea muuta kuin idealisoiva ihmiskuvauksessaan. Edithin päiväkirja kuvaa henkilöitään kyynisesti, lähes inhorealistisesti. Heidän heikkoutensa avautuvat lahjomattomina romaanin sivuilta. Ainoa valopilkku ihmiskuvissa on Edithin vanha Melanie-isotäti, jonka suhteen on tuotu sentään vähän armoa kirjan yleissynkkään sävyyn. Lukija voi vain arvailla, mitä pahaa seuraavaksi tapahtuu – ja yleensä jotain tapahtuukin, odotettavaan loppuun asti.
Kaikesta huolimatta nautin jollain tavalla tämän kirjan lukemisesta, olkoonkin että sen vastapainoksi on pian saatava jotain muuta!
