Haaksirikko on aiheena moneen kertaan käytetty, mutta Econ teos on kyllä kaukana Robinson Crusoen tunnelmista. Eikä kirjan lukeneenakaan voi olla aivan varma, että mitä on tapahtunut ja kenelle. Vai onko oikeasti tapahtunut.
Joka tapauksessa kirja kertoo pääosin Roberto de la Griven vaiheista. Välillä kuin omakohtaisesti, välillä jonkun toisen muistelmien kautta ja myös päähenkilön kirjoittaman romaanin kautta. Filosofiset sekä historialliset pohdiskelut ja keskustelut tuovat mieleen Sofian maailman. Oivalluksia tai avaimia ei kerrota sanasta sanaan, vaan lukijan täytyy ymmärtää kuulemansa ja osata tehdä omat päätelmänsä.
Eniten pidän Econ tyylistä siinä, että tarkan tieteellisen kuvauksen ja täyden fantasian raja on hyvin häilyvä. Päähenkilön uimaan opettelu voisi olla kuin kenen tahansa elämästä, mutta seuraavassa hetkessä ollaankin jo tähyilemässä oranssinväristä kyyhkyä. Ehkä vain symbolisesti tai sitten ei. Aivan oma lukunsa on itse saari, josta ei mystisyyttä puutu.
Kirja, jota on vaikea sulloa mihinkään genreen. Asiaa on paljon, mutta lähes 500 sivun luku-urakka on silti kiehtova kokemus.