Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Nykyään Ebba Stenbock (n. 1550–1615) muistetaan varmasti parhaiten Albert Edelfeltin maalauksesta Kaarle-herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista. Maalauksessa ylväs ja vahvatahtoinen nainen katselee haastavasti Kaarle-herttuaa, vaan minkälainen ihminen Ebba Stenbock oli todellisuudessa ja mistä on syntynyt käsitys hänestä erityisen vahvaluontoisena ihmisenä?
Vuonna 1573 Ebba Stenbock, kuningatar Katariina Stenbockin sisar, meni naimisiin korskean vapaaherran ja laivaston amiraalin Klaus Flemingin kanssa. Tietyssä mielessä avioliitto oli kohtalokas, sillä se sitoi Stenbockit ja Flemingit samalle puolelle taistelussa Ruotsin kruunusta. Sigismundin ja Kaarle-herttuan valtakamppailu ei kuitenkaan kääntynyt Flemingille suotuisaan suuntaan. Stenbockin kohtalona oli lopulta menettää aviomiehensä nuijasodan melskeisiin, puolustaa turhaan Turun linnaa Kaarle-herttualta ja päätyä vangituksi Tukholmaan. Kuin pisteenä i:n päälle, hän myös menetti liki puolet synnyttämistään lapsistaan. Aineksia dramaattiseen elämäkertaan siis riittää.
Siitäkin huolimatta paljon jää tässä elämäkerrassa sanomatta. Vuosisatojen mittaan suuri osa perhearkistoista on tuhoutunut ja Ebba Stenbock jää kiusoittelevan kaukaiseksi henkilöksi, jonka henkilökohtainen ääni on tavoitettavissa vain ajoittain. Anu Lahtinen tekee kuitenkin sen minkä voi, hän avaa mielenkiintoisella tavalla 1500-luvun maailmaa ja aatelisnaisten elämää, ja sitä miten ajoittain he joutuivat tarttumaan myös miehisiin tehtäviin. Lahtinen mainitsee miten tässä piileekin Stenbockin tarinan vuosisatainen tenho, tyyppitarina miessydämisestä naisesta.
Stenbockin tarina on myös sikäli mielenkiintoinen, että hän oli viimeisiä aatelisrouvia jotka käyttivät leskivaltaa paikallisen linnan – tässä tapauksessa siis Turun linnan – hallitsemiseen. Olihan leski perheen arvovaltaisin edustaja miehensä jälkeen ja saattoi hyvin hoitaa hallinnollisia tehtäviä ennen uuden päällikön saapumista, Lahtinen kirjoittaa. Maailma kuitenkin muuttuu, 1600-luvulla valtakunnan keskushallinto voimistuu ja maansisäiset valtataistelut jäävät historiaan. Pian ei enää tarvita itsenäisiä linnanpäälliköitä tai heidän leskirouviaan.
Vaikka Ebba Stenbock jääkin kirjassa hieman kaukaiseksi, niin ainakin hänen periksiantamattomuutensa ja uskollisuutensa kuninkaalle tulevat selväksi, mistä kertoo sekin että hän ei suinkaan lannistunut vankeudestaan, vaan pyrki tukemaan Sigismundia vartioitunakin. Myös miehensä rinnalla Stenbockilla oli hyvä ja lempeä maine. Itselleni kirjan suurin yllätys kenties olikin se, miten huono maine Klaus Flemingillä aikoinaan oli, eikä pelkästään sen vuoksi että hän tuki Sigismundia. Fleming jäi kiinni muun muassa verotulojen kavaltamisesta ja tuomarin asemansa väärinkäyttämisestä, minkä vuoksi hän menetti laamannin virkansa. Soturina hänen maineensa ei ollut sen parempi, johtajana hän osoitti taitamattomuutta ja nuijasodassa myös tarpeetonta raakuutta. Kenties Edelfeltin maalaus oli maalannut miehestä mieleeni hieman turhankin romanttisen kuvan.
Entäpä Stenbock sitten? Myös mielikuva hänestä on Lahtisen mukaan värittynyt. Stenbock ei jäänyt historian kirjoihin loppujen lopuksi sen vuoksi, että hän teki jotain aivan poikkeuksellisen vahvaluontoista. Kuten niin monet muutkin naiset, hän jäi historian kirjoihin ennen kaikkea sen vuoksi että hän joutui aivan kohtuuttomiin hankaluuksiin. Ajatus vahvasta naisesta onkin ehkä enemmän modernin ihmisen tapa lohduttaa itseään; raadollinen tarina muuttuukin melkeinpä seikkailuksi kun päähenkilönä on ”vahva nainen”, joka on tottunut mihin tahansa, Lahtinen miettii.
Kirja pyrkii ja mielestäni myös onnistuu tuomaan Ebba Stenbockista moniulotteisemman kuvan, ihmisestä joka kärsi ja menetti mutta jossa eittämättä oli myös sisua. Paljon jää toisaalta myös ikuiseksi salaisuudeksi, mitä Ebba Stenbock todella ajatteli miehestään, kaikista kohtaamistaan vaikeuksista? Yksityishenkilön tavoittaminen yli neljänsadan vuoden takaa on haaste jossa ei voi täysin onnistua, mutta olen iloinen että Lahtinen on yrittänyt ja koonnut kasaan kaiken sen mitä Stenbockista tiedetään. Kirja on muuten ensimmäinen 1500-luvun naisesta kertova suomalainen elämäkerta, joten olipahan jo aikakin! Ebba Stenbock on mysteeri jonka elämään uppoutuu mielellään. Hyvä kirja, suosittelen!