Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Sarjakuvataiteilija ja käsikirjoittaja Christian Lax tunnetaan suurena pyöräilyn ystävänä. Hän on osallistunut Tour de Franceen useampaan otteeseen, ja myös monet hänen sarjakuvistaan liittyy tavalla tai toisella pyöräilyyn. Itseäni ei pyöräily kiinnosta, joten The Eagle With no Claws oli itsellenikin hieman yllättävä valinta iltalukemiseksi. Se mikä sarjakuvan pariin houkutteli oli pikemminkin sarjakuvan visuaalisuus ja historiallinen miljöö; 1900-luvun ensimmäiset vuosikymmenet kiinnostaa, ja jos jossain Christian Lax on onnistunut niin autenttisen ajankuvan rakentamisessa. Tour de Francen alkuaikoja juhlistava sarjakuva onnistuu kiitettävästi välittämään aikakauden intohimot myös täydellisen ummikon kotisohvalle.
Vuosi on siis 1907 ja tarinan päähenkilö on Amédée, ranskalaisen vuoristokylän kasvatti, joka uuden tuttavuuden kautta kiinnostuu kilpapyöräilystä. Sellaiset nimet kuin Petit-Breton, Lapize ja Faber inspiroivat kokonaista sukupolvea, mutta haave päästä itse pyöräilemään Tour de Franceen on helpommin sanottu kuin tehty. Köyhälle uhraukset unelmien eteen eivät ole aivan pieniä, edes näinä lajin alkuaikoina.
Luvassa on vuosikausien uurastus ja Amédée jopa palelluttaa vuoristossa varpaansa, sillä lopputuloksella, että varpaat on lopulta pakko amputoida. Vaan mitenköhän onnistuu pyöräily ihmiseltä jolta puuttuu osa kummastakin jalkaterästä? Amédéen intohimoinen suhtautuminen lajiin varmasti ammentaa Laxin omista kokemuksista ja selittää miksi sarjakuva tuntuu tältäkin osin niin uskottavalta. Sarjakuvaan tuo tietysti mielenkiintoa myös se seikka, että tuolloin pyöräilyolosuhteet olivat kaukana nykyajan sileistä asfalttipinnoista, voisin kuvitella että vakavat loukkaantumiset olivat aikanaan hyvinkin yleisiä.
Maailma on tietysti täynnä urheilutarinoita, joissa altavastaaja pääsee vaikeuksien kautta voittoon, mutta onneksi The Eagle With no Claws ei sittenkään kulje niitä aivan kuluneimpia polkuja. En nyt tiedä voiko tarinaa varsinaisesti kutsua järistyttävän omaperäiseksi, mutta kuten sanottu, se tuntuu autenttiselta, eikä kyseessä ole mikään perinteinen rääsyistä rikkauksiin -kertomus. Vuosilukuun huomiota kiinnittäneet tietysti muistavat, että ensimmäinen maailmansota on aivan nurkan takana ja lukuisille pyöräilijöille – kuten kuuluisalle Petit-Bretonille – sota osottautui kohtalokkaaksi. Voisi sanoa, että sarjakuva on omistettu juuri näiden varhaisten pyöräilijöiden muistolle.
Laxin piirustustyylistä puolestaan on pakko sanoa, että se sopii aiheeseen kuin nenä päähän. En ole varma onko kyse enemmän Laxin tussaustyylistä vai värien käytöstä, mutta lopputulos näyttää joka tapauksessa miellyttävällä tavalla vanhanaikaiselta. Kaiken kaikkiaan paketti on aika hyvin kasassa, enkä ihmettele miksi sarjakuva on voittanut Ranskassa lukuisia alan palkintoja. Oikeastaan ainoa suurempi harmistuksen aihe oli sarjakuvan lopetus, tarina nimittäin loppuu kuin seinään. Epäilen, että kyse saattaisi olla siitä, että tarinan piti mahtua tiettyyn sivumäärään, nimittäin ihan sivun tai kahden lisääminen olisi mielestäni tasapainottanut lopputulosta.
Kehuista huolimatta en usko että sarjakuva välttämättä uppoaa ihan kaikille, jonkinlainen kiinnostus pyöräilyyn ja lajin historiaan on varmasti ihan suositeltavaa. Siitäkin huolimatta, ihan mukavaa luettavaa, vaikka itse en tähän joukkoon lukeudukkaan.
