Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Duran Duran, Imelda Marcos, and Me on tarina elämän väistämättömistä siirtymäkohdista. Eräs murrosvaihe on edessä kun Lorina Mapa saa kuulla rakkaan isänsä kuolemasta ja edessä on matka hautajaisiin ja lapsuuden maisemiin Filippiineille. Hautajaisten ja surun myötä tulevat muistot lapsuudesta; haastavasta teini-iästä poikatyttönä arvovaltaisen suvun vesana ja toisaalta Filippiinien kulttuurista ja kohtalon tanssista 1980-luvun myrskyisinä vuosina.
Omat mielikuvani noista ajoista ovat rajoittuneet lähinnä Imelda Marcosin jättimäiseen kenkäkokoelmaan, joten oli mielenkiintoista lukea, miten tavallinen kansa koki nuo ajat. Jälkeenpäin ajateltuna Filippiineillä kävi tuuria, että Marcosin dynastiasta päästiin eroon niinkin helposti, kun armeija kieltäytyi kukistamasta mielenosoituksia väkivaltaisesti. Kuten Mapa pohtii, oli hiuskarvan varassa, ettei tilanne eskaloitunut, kuten tapahtui muutamia vuosia myöhemmin Tiananmenin aukiolla.
Filippiinit on itselleni hieman vieraampi maa, joten Mapan muistelmat olivat kauttaaltaan oikein mielenkiintoista luettavaa. Mapa pohtii Filippiinien yhteiskunnan uskonnollista luonnetta, luokkayhteiskuntaa ja naiseudelle asetettuja raameja. Toisaalta myös popkulttuuri saa muistelmissa suuren roolin, teini-ikäinen on teini-ikäinen toisella puolella maailmaakin. Mapa on jopa lisännyt kirjan loppuun nuoruutensa diskografian, harmillista kyllä se ei kuitenkaan sisällä yhtäkään filippiiniläisbändiä, joten Filippiinien musiikillinen anti jää tämän kirjan puitteissa vieraaksi.
Duran Duran, Imelda Marcos, and Me on kauniisti kerrottu muistelma perheen merkityksestä ja kasvusta aikuiseksi, suosittelen!
